3.9.206 Cordoba. Tänään jälleen varhainen aamuherätys ja otsalampun valossa matkaan. Santa Cruz - Cordoba on 25 kilometriä. Maisemaltaan tämä väli on entisellään yhdellä poikkeuksella. Kukkuloita kavutaan, laaksoon laskeudutaan, kukkulalle noustaan ja tämähän toistuu. Poikkeus on siinä, että tänään siirrytään oliivilehdoista muiden tuotteiden viljelysmaille. Tässä vaiheessa vuotta sato pelloilta on jo kyllä korjattu ja pellot hohtavat sängenruskeina ja kynnetyllä mullalla. Oliivipeltoja ei enää niinkään näe. hikinen päivä kruunautuu saapumisella hienoon kaupunkiin, Cordobaan. Kun vaeltaja kaupunkiin tullessaan tallustaa ensin melkein 2000 vuotta sitten roomalaisten rakentaman sillan yli, astuu roomalaisten riemukaaren läpi Cordoban vanhaan kaupunkiin ja näkee edessään La Mesquitan, maurien 900-luvulla rakentaman valtavan moskeijan, jonka myöhemmät valloittajat muuttivat sitten katedraaliksi, tuntee kulkevansa vuosituhansien jälkien keskellä. Vanha Cordoba kuhisee elämää - tietysti turistejankin varten pystytettyä. Silti kujilla viihtyy. Tänne kannattaa tulla joskus varta vasten, sen uskallan sanoa.

Minulle yksi suurimmista houkutuksista lukuisille caminoilleni ovat ihmiset, ne toiset peregrinot, joiden kanssa mäkiä ja helteitä vaeltaa, joihin tutustuu ja joista joutuu eroamaan. Tänne Cordobaan päättyy kymmenen päivän yhteinen vaelluksemme Elisabethin kanssa. Runsaat kaksisataa kilometriä Malagasta pölyisiä ja hikisiä teitä Cordobaan rinnakkain, peräkkäin, odotellen ja hoputtaenkin. Albergojen etsimistä ja löytämistä, keskusteluja huulenheitosta syvälliseen, maailman ja ihmisten elämän paremmaksi ruuvaamiseen ja niin edelleen. Hyvä, syvällinen kymmenen päivän kohtaaminen. Sellaisenaan hyvä, kuten caminolla aina. Se alkaa, kestää tilanteeseen liittyvät päivänsä ja päättyy. Eikä sen kummempaa.  Elisabeth pitää Cordobassa tarvitsemansa lepopäivän vanhempiensa kanssa ja jatkaa kulkuaan ylihuomenna. Minä puolestani viritän otsalamppuni tuttuun paikkansa otsalleni huomenna kello 06.00 ja jatkan matkaani.

Today, 3.9.2016 Cordoba. Today, as usually alarm in the dark and an early start with headlamps. This time it means 25 km from Santa Cruz to Cordoba. Today we can step by step see a quite significant change in the nature. Those olivefields through which we have been marching since Malaga are decreasing all the time and other types of agriculture is taking place instead. This afternoon the magnificent city of Cordoba glorifies our arrivals in a wonderful way. This really is a great town with its history. First you arrive in town walking along the bridge built by romans almost 2000 years ago. Then you walk through an Arch de Triomphe (built by Romans, too) and see in front of you the Mesquita, a Catethdral, which was first built by as a mosque by islamic Moors and laterly was reformed to be a christian catethdral. Here you can feel yourself moving inside and on history. Really a great and interesting town to see.

One of the most important factors which have made me start caminos one after another are people, the other hikers. Those, with whom we walk uphills and downhills, burning hot afternoons and rains, which make you wet and your boots heavy with mud. The city of Cordoba will be the end of my camino with Elisabeth. More that two hundred kilometers together (without seeing any other pilgrims). Dusty and hot roads from Malaga to Cordoba, search for arrows for the road or albergas to sleep, pushing forward sometimes side by side, sometimes one after another, talks and talks, jokes and profound analyzing of life and the essence of life. Nice, inspiring ten days with this intelligent, humorous, strong and stubborn danish woman have been a great pleasure for me. Thank You for that Elisabeth. I really appreciate those days. Hopefully your 50 remining days to Santiago will be easy and your steps will be light. This really is an essential part of camino. Meet a person, get to know her/him and then your roads apart. It is good just like that. Many thanks also to Rasmus for those two days, we walked together.

2.9.2016 Santa Cruz. Yhdeksäs vaelluspäivä ja vajaat kaksisataa kilometriä on takana. Tänään tulimme 27 kilometriä Castro del Riosta Santa Cruziin. Päivät jatkuvat kuumina edelleen. Siksi päivärutiineiksi on muodostunut aikainen liikkeellelähtö ja seuraavaan majoituspaikkaan saapuminen yhden-kahden maissa. Tällä aikataululla näkee pimeän maiseman valaistuvan vähitellen, tähtitaivaan saavan vähitellen sinisen värinsä ja auringon värjäävän maailman hitaasti hämärän harmaansinisestä punertavaksi ja sitten yllä leviääkin hohtavan sininen, pilvetön taivas oliivipeltoja kumpuilevassa maisemassa loputtomiin. On se mukava valoleikki jokaisena aamuna. Tämä päivä on kuljettu tanskalais-suomalaisella kolmikolla. Elisabeth sai ystävänsä Rasmuksen kahdeksi päiväksi seurakseen ja teemme matkaa näin vielä huomispäivän täältä aina Cordobaan.

2.9.16 Santa Cruz. Ninth day for my camino and almost two hundred kilometers behind. To Santiago de Compostela I still have 1044 km to go. A lot I suppose. Today we hiked 27 km from Castro del Rio to Santa Cruz. Days are still hot. That is why early starts and arrivals to next town about at 1-2 pm has become daily routine for us so far. By this a hiker can also skip the burning heat of afternoon.

With this timetable you can experience light changing from dark black to greyblue and step by step copper-red and then, suddenly shining light blue skye covers the sky and lies over these hills and never-ending olivefields. This really is a fantastic game of lights every morning. Today we have been walking in a Scandinavian trio. Elisabeth got her Danish friend Rasmus here for two days. For him this camino experience is the first time. He will walk with us also tomorrow until Cordoba.

31.8.16. Dona Mencia. Heti ensimmäisenä täytyy korjata tuo maantieteellisesti katastrofaalinen virhe, jonka eiliseen postaukseeni kirjoitin. Sanoin siirtyneeni Andalusian provinssista Cordoban provinssiin vaikka kyseessä olikin Malagan provinssin jättäminen ja Cordoban aloittaminen. Andalusian mailla siis edelleen kuljetaan. Nyt tämä on korjattu - joku tarkkasilmäinen olisi tuohon ehkä kuitenkin puuttunut. Sorry.

Tänään oli vaeltajalle hyvä päivä. Tasaisessa maastossa 26 kilometriä Lucenasta Cabran kautta Dona Menciaan. Koko matka eteni pitkin käytöstä poistetun rautatien pohjaa, jolle on rakennettu avarissa maisemissa kulkeva kevyen liikenteen väylä. 90 kilometriä pitkillä raiteilla kulkivat entisinä aikoina vuosikymmeniä oliiviöljyjunat (Tren Aceite) rahdaten maakunnan merkittävintä myyntituotetta markkinoille. Tehokkaan logistiikan vaatimukset siirsivät nämä kuljetukset muille välineille ja ratapohja jäi käyttämättä. Niinpä maakunta teki viisaan ratkaisun. Se kunnosti reitin 90 kilometriä pitkäksi kevyen liikenteen käytäväksi ja antoi reitille komeasti ja ansaitusti nimen Via Verde (vihreä käytävä). Tulos taisi olla onnistunut. Tämänaamuinen kokemus osoittaa että pyöräilijöitä ja kävelijöitä väylällä on runsaasti. Muutamat entisistä pikkuruisista asemarakennuksista on saanut uuden isännän. Esimerkiksi Dona Menciassa talossa pitää majaansa pyöräilijäturistien yhdistys. Cabrassa rautatieaseman entisellä asemalaiturilla kulkijoita palvelee mukava ravintola. Tämän päivän ppäätöspaikassa Dona Menciassa vaeltajien käytössä on kirkon yhteydessä pieni alberga, johon avaimen saa poliisilaitokselta. Leiman saimme mutta vantteran ja palvelualttiin poliisin ponnisteluista huolimatta emme majoitusta. Edellinen vaeltaja oli unohtanut jättää avaimen palauttamatta kyseiseen asuntoon. Askellus viereiseen pensionaattiin ja asiallinen yösija irtosi kympillä yö. Ei paha.

Tälläista ratapohjan uusiokäyttöä olemme vuosikymmenen ajan pyrkineet saamaan kotiseutuni Säynätsalon ja naapurikunta Muuramen väliselle noin kymmenen kilometrin mittaiselle raiteista jo vapaalle entiselle ratapohjalle. Siinä olisi niin kunto- kuin hyötyliikkujille erinomaista baanapohjaa käytettäväksi, jos vain ratahallinto saataisiin asialle syttymään.

31.8.16 Dona Mencia. At first I have to correct one mistake in my previous post. I told that I have left the province of Andalucia and started hiking in Cordoba province. Im in Andalucia still. The province I left was the province of Malaga, not Andalucia. Sorry.

But then to experienxes of today. This was a nice day for this hiker. I did 26 km on a plain terrain first from Lucena to Cabra (13 km), then a break and after that 13 km as well to Dona Mencia. All this day the track went on a track made for light traffick (walkers and bicycles)and the track was built on an ancient railroad basis. Decades ago the gold of this region, olive oil was transported from here along this railroad. Years went on and these oliveoil train became useless - more effective logistical solutions appeared. This 90 km long railroad came to its end. But regional authorities did a clever solution. They renovated these 90 kilometers of ex-railroad basis for needs of so called light traffic, walkers, joggers and cyclists and named this track with a name Via Verde, the green track. My experiences of this morning tell that this was a succesful solution. Starting in the early hours the track was occupied with walkers, joggers and cycklists doing their excercises in an marvellous scenery. Just in a halfway between Lucena and Dona Mencia the the platform of ex-railwaystation Cabra was occupied with a cosy and wellserving restaurant. A lovely experiece indeed.

In Dona Mencia there is a very little alberga, the key is available in the police station. This time we got the stamp on our credencials but no key. In spite of efforts of a polite, local policeman the key to the apartment could not be found, The previous user of that alberga did not have returned that key. Not a big issue this time. Two steps around the corner and a pension offered a reasonable room for night with a price of 10 €.

30.8.16 Lucena. Tänään oli päivä jolloin siirryttiin maakunnasta toiseen. Malagan provinssi on nyt taputeltu ja tämä iltapäivä on taivallettu jo Cordoban provinssin alueella. Matkaa teen edelleen kahdestaan Elisabethin kanssa kahdestaan - muita vaeltajia ei ole toistaiseksi silmiin sattunut. Tänään lähdettiin liikkeelle jo kuudelta otsalamppujen valossa. Kuuden kilometrin päässä (jo luonnonvalossa) tuli vastaan Encinas Reales, hyvä paikka tauolle ja aamiaiselle. Ja jo yhden aikaan saavutettiin mielenkiintoinen ja kohtalaisen iso kaupunki Lucena. Tästä kaupungista tuli ensimmäisen vuosituhannen aikana juutalaisuuden keskus. Jostakin syystä maurimiehitys jäi Lucenassa vain yhden vuosisadan mittaiseksi kun se muualla Espanjassa kesti yli kuusisataa vuotta. Juutalaiset tekivät kaupungista Espanjan keskuksensa. Kaupungissa on komea linnoitus, kirkkoja tietysti, suuri ja monipuolinen juutalaisuuden museo ja vilkas ja monipuolinen liikekeskusta kuin Euroopan merkkikaupungeissa yleensä on. Historia näkyy myös katukylteissä - monissa niistä teksti on sekä espanjaksi että hepreaksi. Täällä on varmasti enemmän nähtävää kuin tällaisella yhden iltapäivän vaelluspysähdyksellä ennättää.

Lopuksi vaellustietoa asiasta kiinnostuneille. Vaeltajamajoitusten tiheys Andalusiassa on vielä kohtalaisen harvaa mutta Malagassa keskustaan pitävä Camino Mozaraben ystävien yhdistys on tehnyt ja tekee edelleen hyvää työtä varustuksen parantamiseksi. Hieno esimerkki on edellisen yöni alberga Cuevas Bajasissa. Vaeltajat saavat kaupunkiin tullessaan tietystä baarista avaimen  keskustassa olevaan siistiin ja moderniin asuntoon. Kahdessa kerroksessa löytyvät täysin varustettu keittiö, ruokasali kahdelletoista, siistit suihkutilat ja yläkerrassa sängyt kuudelle hengelle. Ja maksu on täälläkin "donativo" eli vapaaehtoinen. Siitä hinnasta ei kehtaa hintatietoinen suomalainenkaan kovin tinkiä. Näin siis useimmissa paikoissa - joissakin paikoissa peti löytyy helpolla hostellista 20-30 eurolla yö.

30.8.2016 Lucena. Today was the day when we left one province behind and arrived to new one. Province of Anadalucia is left behind and province of Cordoba in now open for seeing and experiencing. So far Danish Elisabeth and I are the only two pilgrims we have seen on this route. So this nice scandinavian co-operation works excellent day after day- Today we arrived to Lucena, a very intersting town. The Moors occupation lasted in Lucena only one century - elsewhere in Spain it lasted more that six hundred years. That gave freedom for Jews to make the city of Lucena a special center of Jews and jewism in Spain. Parts of this history is still seen in Lucena. A very big and well provided museum of Jews in town and as a curiosity; usually the street signs on housewalls are written both in Spanish and Hebron.

And last some information for those interested in caminos. On Camino Mozarabe facilities are not yet on the same level than on more popular caminos in Spain. Association Camino Mozarabe Malaga is struggling all the time to improve those. An excellent example was my alberga last night in Cuevas Bajas. When you enter in town, go to a certain bar and the lady gives you the key to the apartment. Then you take some steps around the corner and open the door to a modern, clean apartment with two floors. Downstairs you find a well provided kitchen and a table for twelwe. Also you find a modern showerroom and a toilet. Climbing upstairs takes you to a big room of six beds, and a group of two sofas and a table. And all of this with a price "donativo". You decide the sum that you drop into a box before your departure. So nice, I must say.

29.8.2016 Cuevas Bajas. Matkaa Santiago de Compostelaan enää 1150 kilometriä ja reilut kuusi viikkoa. Tänään palautusmielessä vain kympin päivämatka, se koko ajan ylös ja alas oliivipuiden peittämiä rinteitä. Espanja tuottaa 75 % maailman oliiveista ja siitä tämä Andalusian provinssi tuottaa sen saman eli 75 prosenttia. Ei siis ihme, että oliiviviljelmät hallitsevat maisemaa Malagasta Madridiin saakka. Se loppu tuotantoneljännes maailman oliiveista saadaan Italiasta ja Kreikasta. Mistä tulee se kaikkein paras, riidelkööt nämä kolme maata keskenään. Temperamentillaan, jota riittää.Sääennusteet lupaavat seuraavalle viikolle 35-39 asteen lämpötiloja iltapäiviksi. Siihen vaeltajan looginen vastaus on aloittaa päivän kulku otsalampun kanssa jo ennen auringon nousua. Silloin valtaosa päivän urakasta on jo tehty ennen polttavaa aikaa. Sitten pieni kannustava vihje heille, jota eivät vielä ole tällaista vaellusta Espanjassa kokeilleet. Reitit ovat pääasiassa hyvin merkittyjä - kompasseja tai tarkkoja karttoja ei tarvitse. Asiallinen opaskirja kyllä. Kunhan vain pitää silmänsä auki keltaisille nuolille, perille pääsee.

29.8.2016 Cuevas Bajas. To Santiago only 1150 km and more or less 6 weeks. Today only ten kilometers and all the time up and down along hills covered by olive trees. Spain produces 75 % of the olive production of the world - the province of Andalucia produces 75 percent of all Spanish production. That is why it is not a wonder that olive fields dominate the all the scenery between Malaga and Madrid. The weather forecast gives a temperature of +35-39 Celsius for next week. That gives me an option for early starts before sunrise wit headlamp. This helps to avoid the most burnig heat in afternoons.And then a hint for those, who have not yet experienced these kind of hiking in medieval pilgrim routes in Spain. Usually routes are well marked. You do not need precise maps or a compass. You just keep your eyes open for yellow arrows and you get where you want.

28.08.16 Villanueva de Algaidas. On pyhäpäivä täälläkin. Baarit ja kahvilat aukeavat myöhemmin. Siksi on mielekästä lähteä varhain liikkeelle ja nauttia aamiainen ensimmäisessä vastaantulevassa kuppilassa. Seitsemältä otsalamppujen kanssa reitille ja yhdeksän kilometrin päästä vastassa oli Cartaojal ja kahvila tietysti jo auki. Päivän koko paketti oli tänään 28 kilometriä ja iltapäivän viimeiset kaksi tuntia yli 34 asteen helteessä. Kyllä siinä tarkenee. Riittävä nestetankkaus on jaksamisen ykkösasia - se täällä pitää tarkasti muistaa. Jos sitä ei älyä tehdä, alkaa askel lyhentyä ja paukut käydä vähiksi iltapäivän viimeisillä kilometreillä. Edelleen olemme Elisabethin kanssa ainoat kohtaamamme Camino Mozarabea kulkevat vaeltajat. Muutama suomalainen nimi on ollut albergojen vieraskirjoissa muutamaa kuukautta aikaisemmin. Matka jatkuu siis edelleen mukavasti tanskalais-suomalaisena yhteistyönä - kielinä englanti, ruotsi ja espanja. Tätä viimeistä hän osaa sujuvasti täällä vuosia jo asuneena. Huomiseksi otetaan vain kympin pätkä Cuevas Bajasiin ikään kuin palautuspäiväksi.