9.9.16 Castruera. Tälle päivälle oli varattuna kuljettavaksi noin 20 kilometriä Monterrubiosta Castrueraan. Rinkka selkään kello seitsemän, hostelin ulko-ovi avataan ja ulkona odottaa miellyttävä yllätys. Sää on lauhtunut, jos näin käänteinen ilmaisu suomalaiselta sallitaan. Lämpötila on tullut alaspäin useita asteita. Ulkona on miellyttävän aamuviileä ilma, hihattomassa paidassa mainiosti kulkemisen salliva eikä sellainen heti hikeä pintaan pukkaava keli, joilla jokaisen neljäntoista aikaisemman vaelluspäivän on saanut aloittaa. Castrueran pikkukaupunkiin reitti vie tällä kertaa tietä pitkin, yli puolet kapeaa ja hiljaista asfalttitietä pitkin ja loput hiekkatiellä. Maisemat ovat edelleen avaria ja kauniita. Kumpuilevassa maastossa pensaita, oliiviviljelmiä, isoja rautatammia ja tammiryhmiä pelloilla, joilta sato on jo korjattu. Ja taustalla kallioisia vuoria. Helppoa ja mieluisaa tänään on taivaltaa ja silmitellä näkymiä. Tällaiset hetket ovat niitä helmiä, joita vaeltaja hakee. Tähän ei tarvita mitään muuta tai enemmän. Vain kävelet ja koet.

Castrueran kaupunki on rakennettu korkealle mäelle aikaan, jolloin leveitä katuja ei juuri tarvittu. Ayuntamienton eli kaupungintalon ja siellä yleensä sijaitsevan poliisiaseman löytäminen vaatii taas kerran jonkinmoisen punnertamisen ylämäkeen kapeita ja sokkeloisia mukulakivikatuja pitkin. Harmiksi tätä ei enää koe. Omalla laillaan se on melko eksoottistakin haahuilla keskellä pittoreskia historiaa ja kysellä paikallisilta suunnistusohjeita.

Poliisiasemalla asiat sujuvat taas tuttuun tapaan ripeästi. Passista kopio, credencialiin sello (leima), tällä kertaa kahdeksan euron laskutus, avain kouraan ja käsimerkein annettu opastus albergaan. Vaeltajien majoitukseen on Camino Mozarabella todella panostettu. Tälläkin kertaa käytettävissä on siisti, uudenkarhea suuri huoneisto, jossa kahdessa huoneessa kummassakin majapaikat neljälle (yhteensä kahdeksalle), kahdet sairaalasiistit suihku- ja toilettitilat, tilava keittiö pöytineen, moderni keittiötekniikka, astiat ja ruokailutilat. Tällaista tasoa en ole näin usein viidellä aikaisemmalla Espanjan caminollani kohdannut. Kun yksin tässä vaiheessa vaellan, yksin myös tätä tilaa rauhassa saan hallinoida ja näissä tyylikkäissä neliöissä huhuilla. Kahden päivämatkan päässä takanani vaeltava Elisabeth viestittää illalla, että välissämme on vieraskirjamerkintöjen perusteella kaksi vaeltajaa kulkemassa samaa reittiä samaan suuntaan. Aika näyttää kohtaammeko.

09.09.16 Castruera. The plan for today was to hike about 20 km from Monterrubio to Castruera. Backback on shoulders at 7.00, the door opens and I meet a surprise. The temperature has gone down many degrees. The weather is ideal for a hiker, not too cold for using sleeveless skirt but not as hot and sweating as those 14 previous days that I have had to get used to. The track goes this time all the way along minor road. More than half of it is tarmac road, the rest narrow gravel road. Only a few cars go by, morning silence, sunrise, hilly wiews, olive fields, big holm oaks standing on fields where the harvest already has been cut off. And on background, as frames in painting stony mountains. These unique moments in hiking is something I like very much. You do not have to do anything extra - just walk and experience.

The town of Castruera has been built on a high hill during times when there was no need to think about cars. It takes a time to push myself to the center on those very narrow stony "streets". Everything runs fast in police station again. Copy of your passport, sello on your credencial, eight euros cash, signature, you get the key and that's it.  The alberga is a very positive surprise again. They have really focused brains and euros on this topic in Camino Mozarabe towns. This we have all the reasons to be grateful for. Alberga is a modern, light-coloured new complex with two four-beds bedrooms, two washrooms, modern, well provided kitchen and a spacious dining-room. So pleasant, I have to say. This time I can spend my night here like a king - alone. Elisabeth who walks two days after me mails me a message: according to remarks in alberga guestbooks two pilgrims are walking this camino between us. The time will tell if we shall meet.

Among my photos of today there is a special photo for Toril, my companion on many hundred kilometers on Camino Francais 2008. Dear Toril, your efforts on camino are not forgotten. Here You can see that now You have a camino dedicated only for You here in Spain. Great!

08.09.2016 Hinojosa del Duque. Tästä päivästä piti tulla reilun 30 kilometrin vaelluspäivä Monterubioon, tulikin noin kymmenen kilometrin vaelluspäivä / lepopäivä. Valmistelut pitkää päivää varten tehtiin kuten tavallisesti, varhainen herätys, runsaasti vettä rinkkaan ja mies matkaan aamuviiden pimeässä. Kaupunkisokkeloiden jälkeen opasteet ohjaavat asvalttitien reunukselle, jolta jossakin vaiheessa pitäisi tulla nuoli vasemmalle ohjaavalle polulle. Vetelen aamupimeässä hyvässä vauhdissa opasteen ohi (ehkä se siellä oli), kävelen ja kävelen otsalampun kiilan haravoidessa tienpiennarta toiveikkaana. Noin 4-5 kilometrin päästä on pakko uskoa harhalenkkiin ja kääntyä takaisin. On tilannearvion paikka. 4-5 kilometriä edestakaisin on yhteensä kymppi. Kun se varsinainen matka on 32 kilometriä, tarkoittaisi oikean opasteen löytyminen yhteensä taas neljänkympin päivälenkkiä, josta vähintäänkin viimeinen kymppi iltapäivän helteessä. Kaksi neljänkympin lenkkiä kolmen päivän aikana näissä oloissa on minulle liikaa, tulee johtopäätökseksi. . Päätän sallia (tuota käveltyä harhakymppiä lukuun ottamatta) itselleni lepopäivän. Nousen takaisin kaupungin keskustaan, ystävällinen poliisi antaa albergan avaimen takaisin harharetkeäni pahoitellen ja heitän rinkkani takaisin albergaan. Tämä päivä hengaillaan Hinojosa del Duguessa ja iltapäivällä hurautan bussilla Monterubioon uusia seikkailuja varten. Epämiellyttävä päätös mutta varmaankinkin realistinen, arvelen.

Tuleville päiville säätiedotukset ennustelevat hieman laskevia päivälämpötiloja. Silti ne säilyvät 30 asteen yläpuolella. Toinen tärkeä tieto on se, että suuret metsäpalot raivoavat lännenpänä Ourensen ja Lugon ympäristössä. Lasse, vanha ystäväni 70-luvun villeiltä opiskeluvuosilta on aloittamassa lähipäivinä Camino Mozaraben vaelluksensa Salamancasta. Mikäli Lasse satut lukemaan tämän, ottanet metsäpalot huomioon ja seurannet Espanjan uutisista ajankohtaisen tilanteen.

08.09.16 Hinojosa del Duque. This day was supposed to be a long day on a 30 km track to Monterubio. It became a day of 10 km walk in city surroundings and a day for relaxing. Everything was done in the morning as I usually do before a long day. But quite soon after leaving city lights somehow I skipped my arrow for the right path and went on walking about 4-5 km all the time in hunt for the arrow. When realizing this I turned back and there was a time for an assesment: more than four kilometers to a false direction and back means ten kilometers extra. The whole etapa is 32 km and added with this 10 it is more than 40 (same than I pushed a day before yesterday). This is for sure too much for me to do twice 40 kilometers in three days in heat like this. I make an unpleasant, but realistic decision. This day will be devoted for rest and relax. I go back to the city center, get back the key for the alberga, rest and hang around touristwise a while and in the afternoon I take a busride to Monterrubio. This far a modern walking pilgrim can go and allow himself in these circumstances. I came here to enjoy my hiking, not to risk my health and safety.

For the future weather reports are promising a bit lower temperatures - more than 30 degrees still. TV news report also about large forest fires in Ourense and Lugo surroundings. My friend Lasse since those wild and radical student years during 70'ies is starting his Camino Mozarabe in Salamanca after a couple of days. If You happen to see this, Lasse, I recommend You to follow Spanish news and be aware of the updated situation in Ourense surroundings.

Ja loppuun vielä kysymys nokkelimmille: Näetkö näiden kuvien arkkitehtuurissa kuusisataa vuotta kestäneen maurimiehityksen vaikutuksia melkein keskellä Espanjaa? Jos näet, onnittele itseäsi. Et ole vielä sokea. Lopussa kaksi kuvaa Hinojosa del Duquen erinomaisen albergan edustalta.

And at last a question for those of You who are the smartiest: Can You see any traces of Moorish occupation that lasted more than 600 years here in almost Middle of Spain? If You do, congratulate yourself. You are not blind yet. The last two photos are at the entrance of the  excellent alberga of Hinojosa del Duque.

Massiivinen kartta pitkästä matkasta - A massive map of a long march.

07.09.16 Hinojosa del Duque. Tänään on se päivä, jolloin Andalusian maakunta jää taakse. Huomispäivä alkaa Extremaduran puolella. Malagasta lähtien kilometrejä on kuljettu hieman yli kolmesataa kilometriä, Santiagoon on matkaa jäljellä 936 kilometriä. Tämä päivä oli mukava ja helppo vaelluspäivä. Matkaa oli tehtävänä 22 kilometriä tasaisessa maastossa. Päivä alkoi kuudelta ilman aamiaista koska jo viiden kilometrin jälkeen vastassa oli Villanueva del Duquen kylä ja toivottavasti avoinna oleva baari. Oli siellä, vielä hiljaiselta ja pimeältä vaikuttavan kylän toisella laidalla pikkuinen baari ja baarin terassilla pimeässä aamussa päivystävien vanhojen ukkojen ryhmä niin kuin kaikkialla maailman baareissa on. Vanhojen tarkkasilmäisten miesten ryhmä, joka havainnoi jokaisen sisääntulijan, kyselee kuulumiset ja antaa pyytämättä neuvot lähtiessä. Mistähän näitä aina riittää? Ja missähän näiden miesten vaimot tähän aikaan sitten ovat? Joissakin vähemmän tärkeissä tehtävissä varmaan?

Pikku pysähdyksen ja aamiaisen jälkeen kulku jatkuu mukavassa maalaismaisemassa eteenpäin. Karja-aitauksia, lammas-, vuohi- ja sikalaumoja, tuoksu ajoittain kuin karjapoluilla kuuluukin olla. Aitauksesta karannut lammas tuottaa minulle hetkittäisen henkilökohtaisen ongelman kiviaitojen molemmin puolin rajaamalla polulla. Lammas lähtee kipittämään edessäni minua paeten. Vauhdin lisääminen ei auta koska lammaskin lisää vauhtia. Pysähtyminenkään ei auta koska lammaskin pysähtyy. Ohitusyritykset ja pysähdykset seuraavat toisiaan. Omistajaa ei hämärässä aamussa näy missään. Näin edetään muutama sata metriä, kunnes pysähdyn pidemmäksi aikaa, hivuttaudun hiljaa eteenpäin ja maanittelen sillä kaikella suomenkielisellä lampaanrauhoittelukielelläni, ettei tätä peliä loputtomiin kannata jatkaa ja pääsen lampaasta vähitellen onneksi ohi. Tämän jälkeen lammas pinkaisee papanat lentäen täyttä ravia takaisin kohti kavereitaan. Että kyllä Andalusian lampaat suomea ymmärtävät kun tiukka paikka tulee.

Majoittuminen on tässä kaupungissa peregrinolle helppoa. Ensin poliisiasemalle majoitustarpeesta kertomaan. Ystävällinen poliisi ottaa passistasi kopion ja täräyttää leiman pyhiinvaeltajan passiisi ja antaa avaimen. Samassa rakennuksessa kulman takana avaat oven uudensiistiin kahdeksan paikan albergaan. Saniteettitilat hohtavat uutuuttaan ja uudesta ajasta kertoo kokoushuoneen pöydällä oleva albergan WiFi:n salasana. Täällä on leppoisaa levähtää ja tutustua kaupunkiin.

07.09.16 Hinojosa del Duque. This is the day when I leave the region of Andalusia and start tomorrow hiking on soil of the region of Extremadura. About 300 km is done and 936 kilometers to Santiago still to go. Today was a comfortable day for a hiker. 22 km to go, early start without breakfast at 06.00 o´clock. Skipping breakfast is not a problem today because already after five km in a village Villanueva del Duque a bar is open. A bar and such a group of elderly men that you see in every bar in the world. Even though the time is early in the morning. These groups are copies of each other, observing every incomer, making remarks and giving comments even then when nobody has asked for them. Where do these men come from? Where are wives of these men this time? Maybe doing something less necessary tasks somewhere (sarcasm)? Now I am a nasty person. I am sorry. Everybody needs his / her daily program also during those late years. This must be a part of their daily program - I have no reason at all to blame them for that. Specially at the age of 67 years.

After a little break again on the path. Pleasant, peaceful countrywiews, cattlehences, cows, sheep, black goats and pigs. After a while I meet a minor problem. A lamb has come through its fence and walks in front of me. High stone fences on both sides of the path are capturing the sheep in front of me and it starts to run. I stop and it stops. I start walking and it starts walking. I increase my speed and it starts to run. Some stops and starts again with the same result. What to do? The master of these lambs is not in sight. Does it follow me until Santiago? Then I have a longer stop, move veeery slowly forward and use all my competence of lowvoice lambcalming Finnish talk and step by step I can pass the lamb. And immediately it starts a wild run backwards to its lambfriends shooting little black balls out of its back. There you see: Spanish lambs understand Finnish.

Getting accomodation in this town is easy. First into the police station. An officer takes a copy of your passport and gives you a stamp on your credencial and gives you a key. Then you go around the corner and open the the door to a nice, clean new apartment with eight beds, modern new-shining washrooms and toilets and a meetingroom with WiFi-access. Great!

Päivän työt on tehty. - Mission of the day accomplished.

06.09.16 Alcaracejos. Tänään oli edessä toistaiseksi pisin päiväetappi 38 kilometriä Villahartasta Alcaracejosiin. Lähtövalmistelut tehtiin haasteen mukaisesti. Herätys ennen viittä, rinkkaan normaalivesien lisäksi kaksi 1,5 litran vesipulloa (tarkoittaa kolme kiloa ekstraa) ja vähän syötävää. Etukäteistietojen mukaan tämä koko vajaan neljäkympin osuus on pakko edetä ilman välillä olevia palveluita. Viideltä sitten tielle otsalampun valossa. Ensin vajaa kilometri asvaltilla ja sitten poluille. Camino Mozaraben ystävien yhdistys on tehnyt erinomaista työtä reittimerkinnöissään. Keltaiset nuolet löytyvät hyvin otsalampunkin valossa. Tämän etapin alkupäässä alkavat lisäksi toistua säännöllisin väliajoin polkua tai tietä reunustavat graniittipylväät nuolineen. Osuus kulkee taas kumpuilevassa maastossa. Auringonnousu täällä reilut kaksi tuntia startin jälkeen on taas mieluisa kokemus. Rautatammia, pinjamäntyjä, pensastoa ja monenlaisia karja-aitauksia tulee vastaan. Vaeltajan säikäyttämänä pinkaisee eräässä aitauksessa toistakymmenpäinen mustien possujen lauma sähäkkään raviin yllättävän vauhdikkaasti kuin vinttikoirat - pikkupossut lyhyine jalkoineen tikuttavat somasti muiden mukana. Tämä onkin alueen erikoisuus. Mustat siat tuottavat huippukinkkua maailman ravintoloiden herkkupöytiin - kovaan hintaan tietysti. Sen erikoisen ja hinnakkaan makunsa possut saavat ruokavalioon lisätyistä rautatammen terhoista, kerrotaan. Näin se varmaan on, mitä tuota epäilemään. Somia ovat nämä possut joka tapauksessa. Ennakkotiedoista poiketen kohtaan noin 24 kilometrin kohdalla vaeltajille varatun vesipisteen. Tämä Villa san Juanin portinpieleen pystytetty vesihana on kyltin tunnuksista päätellen pystytetty tilanomistajan ja caminoystävien yhteistyönä. Nimeksi on tietysti laitettu Fuente san Juan - San Juanin lähde. Tämä vesipiste on varmasti vaeltajille tarpeellinen tällä pitkällä ja kuivalla etapilla.

Lämpötila nousee tänä iltapäivänä seudulla + 42 asteeseen. Täällä vaeltajan on järkevää pitää juomataukoja riittävästi ja juoda koko ajan. Kulkija hikoilee runsaasti koko ajan - jopa varjossa istuessaan.  Lähtötilanteen litran juomapullo ja kolmen litran varapullot (yhteensä 4 litraa) tarvitsivat lisäkseen täydennystä San Juanilta. Tästä jatkuvasta juomisesta huolimatta Alcaracejosiin laahusti iltapäivällä melko voimaton ja kuiva ukko. Että kyllä voikin kylmä olut ja kylmä kivennäisvesipullo maistua hyvältä baarin ilmastoidussa salissa. Albergakin tässä 1200 asukkaan kylässä on. Minä päätin ansainneeni yön hostalin ilmastoidussa viileässä huoneessa. Hintana tällä kertaa 19 euroa yö.

06.09.2016 Alcaracejos. Today I face the longest etapa so far in Camino Mozarabe, 38 km from Villaharta to Alcaracejos. According to my previous information, with no services for water or food at all. Start at 5.00 in the dark with headlamp, three litres extra water (means 3 kilos) and some snacks packed in backpack. Thanks to the association of caminofriends the track is very well signalled - even in dark hours. Holm oaks, pinjas, and a lot of fences for cattling sheep, cows, goats and funny looking little black pigs. Actually this last is the speciality of this region. Ham made of these black pigs is produced here for top restaurans and top chefs all around the world. With a high price, of course. They have a lot of acorn of holm oak in their menu - that is told to be the reason for this extraorinary flavor of the meat. For me as a bypassing hiker these cute animals give a funny show when running fast like whippets with their tiny legs immediately, when noise of my walking poles give an alarm. Sweetlooking babypigs included.

About 24 km after Villaharta I meet a positive surprise. A water tap has been installed just by the gate of a farm Villa san Juan. This tap seems to be built in co-operation with the farm San Juan and local caminofriends. For sure this tap will be used by pilgrims and hikers of this hard and long etapa,

Today is really hot. The temperature gets up until + 42 degrees in the afternoon. Here drinking and sufficient water supplies are really necessary. Even though I had four litres water with me in the morning I had to refill my tanks using Fuente san Juan. Here in this burning sun you sweat much all the time, also when you sit in shade. In spite of constant drinking a very tired and dry hiker entered the village of Alcaracejos late afternoon today. Not a big wonder that a cold beer and a bottle of cold mineral water in an air conditioned bar is best that you could never imagine in that moment. I decided that a night in a cool, air conditioned hostal room will be my trophy of today. Price of that is 19 euros.

Mustien sikojen ruokavalioon kuuluvat rautatammenterhot ovat se erikoisuus, josta liha kuuluisan makunsa saa. - Acorns of the holm oak in the menu of black pigs give that extraordinary flavor for meat.

05.09.16 Villaharta. Lauantaina hurmasi Cordoba, sunnuntaiaamuna oli taas aika nostaa rinkka selkään ja lähteä matkaan. Päivän etappi Cordoba - Cerro Muriano on oppaiden mukaan 16 kilometriä - silti tähän etappiin ei kannata suhtautua vähätellen. Jopa yli 400 metriin ulottuvat korkeuserot tekevät reitin todella raskaaksi. Se on kuin nousisi kesähelteellä rinkka selässä Pyhätunturin rakkaa tunturin laelle, ylittäisi sen ja saman tien lähtisi samaa reittiä takaisin. Eli hikistä punnertamista louhikkoisella polulla. Yöni vietin Cerro Murianon pikkukaupungissa, jonka talouteen ja toimeliaisuuteen vaikuttaa viereen sijoitettu mittava sotilastukikohta sotilaineen ja panssareineen. Sunnuntai oli rankka, tänään taas voisi melkein sanoa reitillä levänneensä. Reilun kahdenkympin matka Villahartaan kulkee joutuisasti tasaista, hyvin merkittyä reittiä seuraten. Ydinkeskustan jälkeen kuljetkin sitten muutaman kilometrin varuskunta-alueen läpi ja tämän siirrytään poluille. Pinjat ja rautatammet alkavat täällä korvata aikaisemmat oliivitarhat. Samoin karjatarhoja, vuohia, lampaita ja sikoja ilmestyy maisemaan kulkijaa ihmettelemään. Sopivasti puolessavälissä päivän matkaa vastaan tulee kylä baareineen. Ensimmäisessä la señora pyöräyttää asiakkaalle ranskalaisen munakkaan ja kaivaa vielä kaapistaan leimasimen vaeltajan credencialin leimatakseen. Vain loppukilometreillä on vaeltajalla muutama jyrkkä nousu ennen Villahartaa.

Vaellusoppaiden mukaan albergojen verkosto on vielä melko harva Camino Mozarabella. Sitähän se tähän asti on ollut. Siitä ei kuitenkaan kannata hätääntyä. Yksityisillä baareilla on usein hyvätasoisia huoneita käytettävissä - pyhiinvaeltajille pyhiinvaeltajan hintaan. Esimerkiksi Cerro Murianossa pääkadun Bar X on sisustanut yhden muutamista yläkerran vuokrahuoneistaan varta vasten peregrinoille sopivaan tyyliin ja hintana tästä ilmastoidusta (jess!) huoneesta on 18 euroa yöltä. Alakerrassa syömiset on myös pyöristetty vaeltajahintoihin. Samoin on nykyisessä yöpaikassani Villahartassa. Kaupunkiin noustessa ensimmäisenä on vastassa Bar Mirasierra. Sitä pyörittävät perheyrityksenä Pizarron perhe. Baarin/ravintolan lisäksi heillä on tarjottavanaan asiallisia huoneita yöpaikkaa tarvitseville. Minä sain käytettäväkseni omistajaperheen kodin vierashuoneen yläkerrasta. Vanha pariskunta oli matkoilla eli muita ei asunnossa lisäkseni ollut. Hyvä huone liinavaatteineen, suihku, pyykinpesumahdollisuus ja pyykkinaru kuumalla terassilla 15 euron hintaan. Eipä siitä kehtaa tarkka suomalainenkaan tinkiä. Aikaisemmat vaeltajat viestivät että tarvittaessa perhe junailee vaeltajille myös autokyytejä, mikäli huomisen haasteena oleva melkein 40 kilometrin kova etappi Alcaracejosiin hirvittää.

05.09.16 Villaharta. Saturdays charm was beutiful Cordoba, on Sundaymorning it was time again to raise the backpack on shoulders and go. The etapa of Sunday was Cordoba - Cerro Murino, only 16 kilometers could an uncareful hiker believe. That etapa was hard, again because of its ups and downs with difference of more than 400 meters from sea level. There are good reasons not to underestimate these 16 kilometers. My Sundayevening was spent in Cerro Muriano, a minor Spanish town in which life and economy is influenced by a big military base / civil guard base just by this city. Sunday was rough on the track, today more than 20 kilometers from Cerro Muriano to Villaharta very easy, almost like recreation. Plain terrain under your feet, well signalled track to go. After leaving
the city center some kilometers through military base practising soldiers, buildings, checkpoints and long rows of tanks and then on forest paths. Pinjas and holm oaks are now more and more dominating wiews. Flocks of goats, lambs and pigs are every now and then observing a pilgrim walking by. About in a half-way there is a village with couple of bars. In the first bar la señora makes you an omelette and a big coffee. She has also a stamp for a sello on your credencial, if you want one. And only those last two kilometers before Villaharta offer you a challenge to climb a hill to town.

The network of albergas is not so dense here than in other camino routes. This is not a reason to skip Camino Mozarabe as an option to do the camino. Private bars have often rooms for pilgrims to sleep and what´s the best, for pilgrim prices. For instance in Cerro Muriano I was told that the local alberga had closed its doors. But Bar X in city center and by camino route has decorated one of its upstair rooms in pilgrim style and offers it for pilgrims with a price of 18 € / night (with air conditioning). Downstairs in the bar meals are also discounted for pilgrims. Same service in Villaharta, too. First thing you see after having pushed yourself up to town is Bar Mirasierra. The Pizarro family runs the bar and the restaurant. They also hire rooms for night. For instance I´ll sleep my next night in the same house (than the bar) in the guestroom of home of Pizarro family. The old couple is having their holiday somewhere else, the son Angel Carcia Pizarro is running the bar and the family home is temporarily habited by only me. A good room with towels and linen, shower, option to wash clothes and burning hot terrace for a string for drying clothes with a price of 15 euros. Reasonable price - no reason to complain, I must say. Earlier pilgrims visiting in Villaharta have told that the Pizarro family will organize also taxiservices for pilgrims if needed. Pilgrim meets tomorrouw a challenging etapa of almost 40 kilometers in the middle of nowhere. For somebody an idea of splitting this 40 km by a taxi can be a temptating idea.

I as a crazy Finn, am going to walk that 40 km tomorrow. Start will take place at 05.00 in dark
with a headlamp. Let us see, where I shall be in afternoon heat.

Kun päivämatkan päätepiste nousee horisonttiin, silloin tuntuu mukavalta. Villaharta. When the finish of your etapa of today raises above the horizon, you feel satisfied. Villaharta.

Garcia Pizarron perhe ylläpitää Cafe-Bar Mirasierraa Villhartassa. Ravintolapalvelujen lisäksi asiakkaita voidaan palvella majoitus- ja taksipalveluilla. Työvuorossa tänään perheen poika Angel Garcia Pizarro. The Pizarro family runs Cafe-Bar Mirasierra in Villaharta. Besides of that, they can provide accomodation and taxiservices to customers. Angel Garcia Pizarro, son of the family at service.