Lauantai 01.10.16 Ponferrada. Yöpaikastani Rabanal del Caminosta lähdetään aamusumussa kapuamaan rinnettä kunnes 1440 metrin korkeudessa vastaan tulee Foncebadónin pieni kylä. Kun seitsemän vuotta sitten, toukokuussa 2009 tulin tähän samaan kylään, vaikutelma oli lohduton. Vanhoja kivisiä, sortumaisillaan olevia rakennuksia, joiden läpi kurainen polku kulkijan johdatti. Kylän ainut palvelupiste oli silloin pieni, ihmisiä täpötäynnä oleva alberga ja ystävällinen henkilökunta. Sää oli vaeltajalle surkea. Lämmintä tuossa toukokuun alun päivässä oli viitisen astetta, vastatuuli ja ajoittain räntää silmille. Tämän surkealta vaikuttavan kylän lämpöpilkku oli täyteen pakkautunut alberga, siellä suuri loimuava takka ja sen ympärillä kuumaa punaviiniä maisteleva ihmisjoukko.

Saturday 01.10.16 Ponferrada. From Rabanal del Camino I start in dark and fog with beam of my headlamp at 06.30. After pushing uphill about 5 kilometers I arrive to the top. 1440 meters above sea level is Foncebadón, a little village that I visited seven years ago during my first Camino. When I arrived in this village seven years ago the scene was desperate. Old stony buildings just about to crash down. A muddy path leading through the village. The only point for service was a little alberga full of nice peregrinos and a very friendly hospitalera. The weather was horrible then. Only about plus five degrees, hard wind and snow/water splashing on face. This alberga with its fireplace and open fire in the corner, friendly people gathered around the fire with warm red wine in their hands was a paradise for a frozen pilgrim entering the room then. Nice memory, of course.

Foncebadónin kylätie toukokuussa 2009. - The route crossing the village of Foncebadón in year 2009.

Kuten Rabanal del Caminolle, tällekin kylälle pyhiinvaeltajien määrän suuri lisääntyminen on tuonut lisää taloudellista toimintaa ja elämää. Kyläkuva on siistiytynyt merkittävästi ja sen edellisen alberga-kahvilan viereen on noussut kaksi uutta ja modernia albergan ja kahvilan yhdistelmää. Jokainen vaeltaja tarvitsee jokaiseksi yöksi paikan peseytyä, pestä vaatteensa, syödä ja nukkua. Jos vaeltaja käyttää matkaansa vaikkapa keskimäärin 20 päivää ja vaeltajia on 300 000 vuodessa puhutaan vuodessa kuuden miljoonan yöpymispäivän tarpeista .Kuusi miljoonaa yöpyjää vuodessa tarkoittaa paljon palvelutarvetta ja tietysti paljon maksavia asiakkaita. Näitä palveluita halutaan tarjota myös näissä ennen kuihtumisvaarassa olleissa kylissä ja se on tietysti hyvä se.

The big increase of pilgrims has created more economical potential and belief for the future to Foncebadón , of course as well as to Rabanal del Camino. The village has cleaned it's outlook remarkably. Two new and modern arbergas / cafes has been built in neighbourhood of that old alberga. Every pilgrim needs a place to wash her/himself, wash her/his clothes, eat and sleep. If a average pilgrim hikes about 20 days and about 300 000 of them does that every year in Spain, we are talkin about needs of six million nights a year. That means a lot of demand and a lot of paying customers for providers. For many of these almost dying villages this has been an important option to survive. Also the road through the village is much more reasonable than seven years ago.

Foncebadónin vanha alberga on entisellään jo kello 08.00 sumuisena aamuna. Lämmin tupa on täynnä lähteviä ja lähtöään valmistelevia vaeltajia. Aamiaispöytä on valmiina myös muualta tuleville. - Hyvää huomenta, kajauttaa ovelle nuori hospitalero ja tarkistaa luontevasti tulijoiden kielipohjan, jolla jatketaan. - Ottakaa tuolta pöydästä, mitä haluatte, syökää sen mukaan ja kertokaa minulle lähtiessänne, mitä otitte niin voin laskuttaa sen mukaan, hän ilmoittaa. Niin tehtiin ja nuori mies ilmoittaa nopean ja mukavan silmien pyörittelyn sävyttämän laskutoimituksen jälkeen tukevan aamiaiseni hinnaksi neljä euroa. Ei siitä hinnasta kehtaa millään tinkiä.

Tässä aamiaispöydässä saan seurakseni miellyttävän ranskalaisen nuoren perheen. Isä Cyril, äiti Marie-Sophie ja vielä imeväisikäinen tällä hetkellä kuusikuukautinen tytär Laetitia ovat koko perheen voimin lähteneet pyhiinvaellukselle. He ovat aloittaneet ranskalaisen reitin Ranskan puolelta noin sata kilometriä ennen ns. normaaleja ranskalaisen reitin kulkijoita ja olivat nyt hyväntuulisina ja kertomansa mukaan ongelmitta parinsadan kilometrin päässä Santiago de Compostelasta. Laetitia-vauva kulkee äidin rinnan päällä kantorepussa ja äiti kantaa selässä vain pikkuista "tasapainottavaa" reppua. Isä Cyril taas hoitaa perheen muulin tehtävän. Isä vetää perässään vyötärövaljaisiin kiinnitettyjä yksirattaisia melko kätevän näköisiä kärryjä, joilla perheen tarvitsemat tarvikkeet saadaan seuraamaan mukana. Varmaan maailmasta löytyy kymmeniä lastenhoidon ja perheiden asiantuntijoita, joiden mielestä näin ei missään nimessä tulisi kenenkään tehdä. Minun silmiini tuo perhe ja varsinkin Laetitia-vauva näyttivät hyvinkin onnellisilta ja tasapainoisilta. Siitä vain matkaa jatkamaan eteenpäin. Laetitian ehdoilla tässä mennään, vakuuttavat hymysuin nämä vanhemmat.

The old alberga in Foncebadón is like an old friend this morning. The whole room is full of leaving pilgrims and pilgrims preparing themselves to leave. The breakfast table is available also for those coming elsewhere. - Good morning, greets a joyful young hospitalero and checks the language of newcomers. - There is our breakfast table. Take whatever you like and tell me what you took. So I can tell you your price, please. So we did and after a nice calculation with rolling his eyes he told me the price of a good and big breakfast: it is four euros. There is no reason for me to complain for that.

At the breakfast table I meet a nice French family. Cyril, Marie-Sophie and six months old Laetitia-baby had decided to do the pilgrimage with the whole family. They have started their walking in France about one hundred kilometers before St. Jean Pied du Port and now they are about two hundred kilometers from Santiago de Compostela. Laetitia does her camino carried on a baby sling leaning on her mothers chest. Father Cyril is the "mule" of the family. He pulls a very compact looking one-wheel coach connected on her hips by a harness so that all the necessities of the family are with them. I am sure that there are many "experts" and "professional specialists" in the world who could say that this is how parents should not do. For me this family and specially Laetitia-baby seemed so happy and balanced. - We have no obsession to reach Santiago, if we feel that it is not OK with Laetitia, tells Cyril. I have no reason to be doubtful. Just go on and enjoy, the whole family!

Cyril-isän vetämät kärryt Ponferradan albergan pihalla kuvattuina. - Coaches, in which father and husband Cyril transports all necessities his family needs. Photo at the entrance of Ponferrada alberga.

Foncebadónin jälkeen tiesin maailman muuttuvan komeaksi. Kun matka lyhenee, vuoret kasvavat isommiksi. Muutama kilometri Foncebadónin jälkeen vastassa on Cruz Ferro, rautaristi. Kivikasa pylvään juuressa on kasvanut melkoisesti. Ja myös tänä sumuisena ja kosteana aamuna vaeltajat haluavat nousta tuonne harjanteelle, jättää sinne jotakin, seistä siellä hetken omien ajatustensa kanssa ja jatkaa matkaa eteenpäin. Taakka jää sinne tai sitten ei. Sen näyttää elämä jokaisen kohdalla tulevaisuudessa.

Mutta maisemat näissä korkeuksissa ovat avaria ja komeita. Ensin sumu peittää laaksot harmaalla massallaan. Sitten, vähitellen nouseva aurinko leikkaa aukkoja vihreisiin vuoriin ja vähitellen myös laaksoihin. Täällä on hyvä vaeltaa. Askel on kevyt, näkymät avarat ja mielellä on tilaa lentää.

After Foncebadón I knew that wiews will be wide and beautifully green. I was not disappointed. The less a pilgrim have to go the higher and more beautiful grow the mountains here. After some kilometers from Foncebadón a pilgrim meets Cruz Ferro (Iron Cross). The heap of stones has grown higher a lot since my last passing. Also in this foggy and misty morning many pilgrims want to raise themselves there, leave there something, spend a silent moment there with their own thoughts and then to go on with their pilgrimage. The burden is left there or not. That will everybody see some day in their future.

But the wiews here are really wide and beautiful. First the fog covers the valleys with it's grey. Then, step by step the all mighty sun cuts openings in the mist and green mountains and valleys appear again. It really is good for a human being to hike here. Steps are light, visions wide the mind has a lot space to fly. This is something I really love.

Espanjan lukuisilla pyhiinvaellusreiteillä vaeltaa nykyään yli 300 000 pyhiinvaeltajaa. Se tarkoittaa kymmenissä vuosissa kymmeniä miljoonia ihmisiä, kymmeniä miljoonia ihmiskohtaloita, miljoonittain motivaatioita, kaikenlaisia kokemuksia, onnistumisen elämyksiä, hurmioitumistakin, pettymyksiä, keskeytyksiä ja myös vammoja.

Vuosien ja vuosikymmenten aikana joidenkin vaeltajien kohdalla tämä vaellus on jäänyt viimeiseksi heidän elämässään. Hyvistä suunnitelmista ja varautumisista huolimatta kuolema on kohdannut vaeltajan espanjalaisella pyhiinvaellusreitillä ennen päätepisteeseen saapumista. Se on surullista mutta totta. Vaeltajien valtavaan määrään nähden pitänee ajatella, että se on myös realistista.

Suomalainen kirjailija ja kulttuuritoimittaja  Jouko Tyyri lähti ystävänsä kanssa huhtikuuussa 2001 Leonista vaeltamaan 400 kilometrin pyhiinvaellusreittiä Santiagoon ranskalaista reittiä seuraten. Mutta perille hän ei koskaan päässyt. Sairauskohtaus yllätti hänet matkan puolivälissä täällä Ponferradassa 9.5.2001 ja hänen inhimillinen vaelluksensa päättyi tähän kaupunkiin 72-vuotiaana. Ponferradan albergan edustalla on pyhiinvaellusmonoliittiin kiinnitettynä hänen muistoaan kunnioittava muistolaatta.

Jouko Tyyri ei suinkaan ole ainut näillä pyhiinvaellusreiteillä menehtynyt henkilö. Kolmisen viikkoa sitten belgialainen ikääntynyt vaeltaja tuupertui polulle helteessä Camino via de la Platalla. Aina silloin tällöin vaeltaja kohtaa reitin varrella tauluja tai muistopaikkoja vaelluksensa päättäneiden muiston kunnioittamiseksi.

Over 300 000 pilgrims walk every year on these camino routes in Spain. In decades it means tens of millions of people, human destinies, different motivations for the camino, different experiences, feelings of success, disappointments, interruptions and injuries.

During these decades there have been people, who´s destiny has been to take their last steps in life in camino. They have met their final death here on the camino route. It is tragic and it is unfortunately the truth. Considering the big amount of pilgrims it is not unfair to think that it is also a realistic fact.

A Finnish author and journalist Jouko Tyyri started his camino in Leon in April 2001 with his friend. They had decided to walk that 400 kilometers to Santiago following Camino Francais. He never came there. He had a severe stroke here in Ponferrada 09.05.2001 and here he passed away in his 72 years. In front of the entrance of municipal alberga in Ponferrada a memorial plate for Jouko Tyyri is connected on a pilgrim monolite.

Jouko Tyyri has not been the only pilgrim, who has passed away during the camino. Three weeks ago an elderly man from Belgium met his death on Camino via de la Plata. Every now and then pilgrims meet statues, tables or other marks standing by camino route and reminds us for these pilgrimcollegas, who´s life has met its end here.

Camino Francais 01.10.16.

Camino Francais 01.10.16.

Camino Francais, Navarra 2008.

Camino Francais, Navarra 2008.

Perjantai 30.09.16 Rabanal del Camino. Mistä vaeltaja tietää tulleensa sille kaikkein suosituimmalle Espanjan pyhiinvaellusreitille Camino Francaisille? No siitä tietysti että ei varmasti ole yksin sen enempää albergassa yöpyessään kuin itse reittiä astellessaan. Astorgassa on kaksi suurta albergaa, kunnallinen ja yksityinen alberga, molemmissa melkein 100 vuodepaikkaa. Minä nukuin viime yöni siinä yksityisessä - varmaankin noin 70 muun vaeltajan kanssa. Kun aamu alkaa sarastaa polkua askeltaessa, näkee suoralla edellään etenemässä ainakin viisi vaeltajaa rinkkoineen ja takana kuulostaa tulevan vähintäänkin saman verran. Näillä Espanjan useilla pyhiinvaellusreiteillä vaeltaa vuosittain yli 300 000 vaeltajaa. Heistä useimmat valitsevat reitikseen tämän ehkä helpoimman ja palveluiltaan runsaimman ranskalaisen reitin. Heistä vielä hyvin useat haluavat kulkea vain ranskalaisen reitin loppuosan eli juuri nämä reilut parisataa kilometriä Santiago de Compostelaan. Jos motiivisi on (kuten 75 prosentilla pyhiinvaeltajista on) halu saada itselle henkilökohtaista aikaa, rauhoittua elämän hulinoista ja asetella omaa tajuntaa elämäntilannetta uuteen asentoon, ranskalainen reitti ja varsinkin sen loppuosat eivät ole hyvä valinta. Reitti on suosittu ja ihmisiä on paljon. Tuntuu järjenvastaiselta sanoa, että monta sataa kilometriä pitkällä polulla on melkein tungosta mutta siltä se melkein tuntuu. Minulle tämä 36 vaelluspäivä tuo vastaan melkoisen, kylläkin ennakoimani kontrastin. Noin kuukauden vaelsin tuhat kilometriä Malagasta Astorgaan vain kourallinen vaeltajakolleegaa seuranani. Nyt heitä on seurana todella runsaasti.

Friday 30.09.16 Rabanal del Camino. How a pilgrim realizes that she/he is walking the most popular pilgrimage route Camino Francais? Because she/he is not alone any more. There are two albergas in Astorga, one municipal and one Private - both with about 100 beds. Last night I slept in the private with about 70 other pilgrims. When the beautiful sun brightens the morning the hiker sees at least five pilgrims with their backpacks in front of him wlking on and hears about the same number of them walking behind him. Over 300 000 pilgrims walk on these routes in Spain every year. Most of them choose this French Route. Very many of them choose to walk only these last couple of hundreds of kilometers to Santiago. Just these kilometers. If your motivation for doing the camino is to have some privacy and private time for yourself (like 75% of pilgrims do), unplug yourself for a moment off from everyday lifes hustle and bustle, and reconsider your private values, a French Route and especially its two hundred kilometers is not a brilliant choice for you. The route is popular and there are really a lot of people. It sounds almost irrational to say that on a path with many hundreds of kilometers can be crowded - it really feels like that.

Ranskalaisen reitin loppupuolen kylät haluavat luonnollisesti ottaa täyden hyödyn kyliensä läpi kulkevasta vaeltajavirrasta. Pienissä, muutaman sadan asukkaan kylissä vaeltajia palvelee useita albergoja, aamuvarhain ovensa avaavia baareja elintarvikekauppoja ja vaeltajamatkamuistoja ja muuta vaellussälää kaupittelevia puoteja. Yöpymispaikkani Rabanal del Camino on hyvä esimerkki tästä, kyläläisten kannalta hyvästä kehityksestä. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten tämä kylä kuului niihin Espanjan kyliin, joista AgitProp saattoi 1970-luvulla osuvasti laulaa:

..."Euroopan syrjäkylät ovat jo tyhjentyneet
ja kirkkojen alttareilla hylätyt Jeesukset
näkee seurakuntien menneen ja maailmansa kadonneen..."

Rabanal del Caminon läpi oli jo jonkun aikaa kulkenut tämä pyhiinvaeltajien ranskalainen reitti mutta Astorgansta eteenpäin oli jäänyt 50 kilometrin kohta ilman palveluja, kahviloita, majoituspalveluja tai edes juomavettä. Pyöräilijöille etappi ei ollut liian pitkä. Kävelijältä se edellytti jo extremekuntoa.

Englannissa kotiaan pitävä Confraternity of Saint James lähestyi merkkivuottaan ja päätti tehdä jotakin. Se hankki avukseen Villafranca de Bierzossa majaansa pitävän Bierzon pyhiinvaellusreitin ystävien yhdistyksen ja nämä päättivät rakentaa tänne kuihtumassa olevaan Rabanal del Caminon kylään  albergan. Ne kokosivat keräyksillä 50 000 punnan rakennuspääoman, saivat lahjoituksena tontin romahtaneen rakennuksen alta ja rakensivat paikalle 46 paikan kodikkaan Caucelmon albergan. Yksikkö aloitti toimintansa vuonna 1991 ja toimii edelleen suuren kansainvälisen vapaaehtoisjoukon (myös suomalaisten) pyörittämänä. Minun yöpymispäivänäni vuorossa olivat topakat kanadalaiset. Caucelmon albergan käynnistyttyä ja innoittamana kylässä toimii nyt kaksi muuta albergaa, ainakin kaksi Casa Rural -tyyppistä hotelli-ravintolaa ja useita pikkukauppoja. Tähän mennessä useita satoja suomalaisia pyhiinvaeltajaa on yöpynyt Caucelmossa ja kymmeniä ollut mukana Caucelmon toimintaa talkoilla ylläpitämässä. Reilussa kahdessakymmenessä vuodessa kylän kehityssuunta on käännetty.

Those little villages by the last part of French Route want to get all the benefit of hikers. In little villages several albergas provide services for pilgrims, many bars are open early in the morning for early breakfasts, souvenir-shops and shops for food and drinks are available for pilgrims. The little village where I sleep next night is a good example of this process. Some decades ago this village was one of those many European country villages which wery step by step dying because of dominating social and economical processes. Camino Francais had it's route through the village but without any kind of services. There was a 50 kilometers long etapa after Astorga for a pilgrim to go without any kind of services, cafes, food, not even water to drink.

A British association Confraternity of Saint James decided to do something. Together with Bierzo Friends of the Camino Route to Santiago Association they decided to establish and build an alberga here in Rabanal del Camino. They collected a capital of 50 000 pounds for the project, received an area under a ruined building by the church of Rabanal del Camino and built a Caucelmo alberga with 46 beds. Caucelmo was completed in 1991 and since that it has given shelter and accomodation for pilgrims from all over the world. Caucelmo is run by a large group of international volunteers (including Finns) all over the word. During my visit to Caucelmo Canadians were in charge.

After Caucelmo also two new albergas have been established in the village, at least two Casa Rural Hostel-Restaurants are providing services and several little shops, too. In about twenty years the village has created itself a new direction to go.

Caucelmon alberga toimii kokonaan vapaaehtoisvoimin. Tähän mennessä useat sadat suomalaiset pyhiinvaeltajat ovat yöpyneet albergassa. Samoin kymmenet vapaaehtoiset suomalaiset ovat antaneet työpanoksensa albergan ylläpitämiseen. - Caucelmo alberga is run by international volunteers. So far also hundreds of Finns have slept in the alberga. Also many Finnish volunteers have done voluntary work in Caucelmo.

Torstai 29.09.16 Astorga. Eilinen 25 kilometrin matka La Banezasta Astorgaan oli helppo ja  miellyttävä. Reitti kulki pääasiassa sorapolkuja ja -teitä rautatammien varjostamissa metsissä. Välillä siirryttiin aavoille peltoaukeille ja taas palattiin metsään. Yhden ohituksen pääsin ajatuksissani kuitenkin tekemään. Painelin nuolta huomaamatta polkujen risteyksessä suoraan, siitä ehkä toista kilometriä samaa polkua pitkin aavaa peltoaukeaa kunnes pellon halkaisevaa tietä kulkeva auto tööttää. Vanha pariskunta viittilöi autossa. Kun menen luokse, he kysyvät naureskellen, onko miehen tarkoitus päästä Santiagoon vai minne. No Santiagoon, minä tähän heidän ilkikuriseen kysymykseensä vastaan. He opastavat harhautuneelle asvalttitietä pitkin oikotien reitille ja hetken päästä olen taas keltaisilla nuolilla. Ei näistä täällä hätää valoisaan aikaan tule. Aina joku ystävällinen ottaa harhailijan kiinni ja opastaa.

Astorgaan tullessa matkamittarini taitaa siirtyä uuteen mittayksikköön, satasista tuhansiin. Olen jalkaisin Malagasta lähdön jälkeen kulkenut 34 päivässä tuhat kilometriä. Tässä kohtaa on hyvä pitää huoltotauko, lepopäivä Astorgassa. Yksi yö valkeitten lakanoitten välissä omassa huoneessa hostelissa ja toinen yö melkoisen mukavassa yksityisessä albergassa katedraalin kulmilla.

Tälläkin pyhiinvaellusreitillä on opasteitten puolesta yleensä helppo kulkea. Reitit löytyvät ja niillä pysyy helposti kun pitää silmänsä auki. Suuret kaupungit ovat tässä usein poikkeuksia. Reitin opasteet hukkuvat isojen kaupunkien muihin opasteisiin, mainoksiin ja muihin esitteisiin. Jotkut kaupungit ovat lyöneet kokonaan laimin reittimerkinnät. Näissä on monesti helpointa mennä ensimmäisenä matkailuneuvontaan, ottaa sieltä katukartta, johon ystävälliset neuvojat piirtävät kulkijalle tien ulos kaupungista. Astorgassa opasteet on laitettu vaeltajan nähtäviksi tähän mennessä ylivoimaisesti parhaiten. Varmasti syystäkin. Tässä 12 000 asukkaan suositussa kaupungissa käy vuosittain yli 100 000 turistia ja näistä matkailutoimistosta puserretun varovaisen arvion mukaan noin puolet ovat pyhiinvaellusreittien kulkijoita. Tämä kaupunkihan on solmukohta idästä tulevalle ranskalaiselle reitille ja etelästä tulevalle Camino via de la Platalle. Tällaisen turistimäärän taloudellinen merkitys Astorgalle on suuri, siinä myös pyhiinvaeltajien euroilla on tärkeä merkitys.

29.09.16 Thursday Astorga. The 25 km etapa yesterday from La Baneza to Astorga was pleasant and easy. The route followed usually little sand roads and -paths in forests and fields shaded by holm oaks. Sometimes  wide fields were to be crossed and after that the route took you back to green forests again. Unfortunately I skipped one yellow arrow in a cross, continued straight on the path deep in my thoughts maybe two kilometers in the middle of wide fields and suddenly a car honked to me on a little tarmac road crossing the field. An elderly couple was waving their hands to me in the car. I went close and the lady asked me smiling:  - Are You going to Santiago or somewhere else? To Santiago, of course, was my answer to their joking question. They guided very friendly this lost lamb to the right course by showing me a causeway to the route using that tarmac road. So I did and soon those beloved yellow arrows pointed me the way to go. This kinds of mistakes are quite common here. There is no reason to be worried here at least in light hours of the day. There will always be somebody who stops a lost pilgrim and shows her/him to the route.


When arriving in Astorga  yesterday a new period began in counting my kilometers since Malaga. Here, after walking 34 days I passed the pole of 1000 kilometers. It is a good reason for a pit stop here. One day without putting the walking boots on, relaxing, walking slowly with hands deep in pockets in this beautiful town as a relaxing tourist, eating well, getting inspired with all that interesting history this town has, having some beer on the terrace and sleeping a night in a private room between white sheets. Here I think that I have deserved it.

Usually routes are well signalled here. When you keep your eyes open, it is easy to go. Big cities are often more problematic with that. In big cities all other signs, commercials and lights make little arrows or conchas disappear. Also some cities (like Salamanca) neglect totally signalling the camino route. Then best idea is to find tourist information, ask there for the city street map and ask the person to draw the camino route out of town there. Then you have no problems in the morning dawn to find your way out of town. In Astorga signalling is more than perfect compared to other big towns so far. Here a pilgrim cannot get lost. Astorga has its reasons for this for sure. This little (12 000 inhabitants) is a real tourist attraction. More than 100 000 tourists visit this town every year. About a half of those (50 000) are pilgrims hiking either from east along Camino Francais or from south along  Camino via de la Plata to this town where these two routes join and continue west to Santiago. The financial importance of tourism (pilgrims included) for Astorga is big - the city management understands it as well.

Yli 2000 vuotta vanha Astorgan kaupunki on merkitty yhdeksi maailman historiallisesti arvokkaista kohteista ja se täällä totisesti näkyy. Kaupungin ja sen ydinkeskustan pienuus tekee kaikesta historiallisuudesta huolimatta kodikkaan vaikutelman. No, nuo arvokkaat historialliset rakennukset ovat tietysti suuria ja vaikuttavia - silti kaupunki ei ole katselijalleen pömpöösin pullisteleva. Suurin historiallisista muistomerkeistä on tietysti Astorgan katedraali ja vähintään yhtä mahtava on vieressä seisova, parhaillaan saneerauksen alla oleva Antonio Gaudin suunnittelema piispantalo. Astorgan katedraalia päätettiin alkaa rakentamaan vuonna 1471, työ alkoi 1500-luvulla ja kesti aina 1800-luvulle. Joku voisi sanoa, että pitkä rakennusaika auttoi välttämään sen ajan monet hallitsevat tyylisuunnat. Toinen taas voisi sanoa, että yli 300 vuoden rakennusaika saa rakennuksessa näkymään samaan aikaan niin gotiikkaa, renesanssin vaikutuksia, barokkityylin vaikutuksia ja uusklassismia. Vaikuttava kokonaisuus se joka tapauksessa on tällaiselle tyylejä erittelemään kykenemättömälle on. Korkeat holvit, vaikuttavat lasimaalaukset, pääsalin sivussa lukuisat holvimaiset syvennykset ja kapillat, joissa yläikkunoista laskeutuva Espanjan auringonvalo pehmenee ja muotoilee kokonaisuudet kauniiksi. Lattian kuopille kuluneet kivilaatat kertovat ihmisten askelista vuosisatojen ajan. Ja koko ajan, tästä aistitulvasta huolimatta rakennuksessa leijuu levollinen rauha.

More than 2000 years old city of Astorga is one the Assets of Cultural Interests of the word and that is something you really see here. Even though of its historical importance small size of the town and it's center create a cosy atmosphere. Well, those great historical buildings are huge and impressive - nevertheless Astorga is not pompose. Biggest of all is the Catethdral and just by that standing Episcopal Palace, designed by Antonio Gaudi and built in 1887. History of building of the Catethdral is long. The decision was made in 1471, construction works started in the 15th century and was completed in 18th century. Somebody could say that a long time for construction helps to skip some dominating styles. Another could say that all those dominating styles can be seen in the Catethdral - florid Gothic, Renaissance, Baroque and Neo-Classism. For me as an innocent bystander with no expertice of styles the Catethdral is an inspiring and impressive experience. High arches, impressive mosaics in high windows, several vaults and kapillas on both sides where bright Spanish sunlight through windows very high softens the athmosphere and decorates the whole scene beautifully. Worn-out stony floorplates tell about steps in this Catethdral during centuries. And all the time, despite all this flow of stimuluses atmosphere in this building is calm and peaceful.

Tässäkin katedraalissa kirkkokuorolle oli rakennettu oma tilansa heti urkupillirivistön alapuolelle. - The designers of Astorga Catethdral regarded choir as an essential element of mess. For the choir was built a hall where they sat on two rows just below the organ pipes.

Toinen maailman kulttuuriperintöluetteloon laitettu rakennus Astorgassa on arkkitehtuurin oman aikansa häirikön Antonio Gaudin suunnittelema piispantalo (Palacio episcopal). Talo saatiin valmiiksi vuonna 1887 toisin kuin se toinen Gaudin suunnittelema rakennus. Barcelonassa oleva Sagrada Familia (Pyhä perhe) -kirkko suunniteltiin 1800- luvun lopulla ja sitä rakennetaan edelleen.
Astorgan piispantalo on parhaillaan entisöitävänä. Rakennukseen on sijoitettu pyhiinvaellusmuseo.

Another building regarded as Asset of Cultural Interest in Astorga is Episcopal Palace designed by Antonio Gaudi, a radical of his own time in architecture. The outlook of this building is a bit surprising. People of our times have used to see this kind of houses in Walt Disneys fairytales and films more often than in public buildings. The palace was completed in 1887 otherwise than that another famous building designed by him. Church Sagrada Familia (The Holy Family) in Barcelona was designed in 18th century and it is being built still. This Palacio Episcopal in now under renovation. There is an interesting Museum of Pilgrim Routes located in this building.

Pian reittini kohoaa Foncebadon-harjanteelle, jonne on pystytetty tunnettu Rautaristi (Cruz Ferro). Risti seisoo pitkän paalun huipulla korkeaksi kasvaneen kivikasan päällä. Pyhiinvaeltajien traditioksi on muodostunut tapa tuoda vaellukselle mukanaan kotimaastaan pieni kivi, jonka he haluavat jättää rautaristin juurelle symbolisena eleenä jonkin henkilökohtaisen taakan jättämisestä taakseen. Foncebadonilla seisoo rististä jäljennös. Alkuperäinen on tuotu pyhiinvaellusmuseoon Astorgan piispantaloon. - Soon my steps will take me to ridge of Foncebadon where famous Iron Cross (Cruz Ferro) is standing. The cross is connected to the top of a wooden pole which is standing on a high heap of little cliffs and stones. Among pilgrims there is a tradition that they bring a little cliff from home with them to their pilgrimage and want to leave it at  this iron cross as a symbol of leaving a certain personal burden behind in life. On Foncebadon a pilgrim meets a replica of that cross. The original cross is now in Museum of Pilgrim Routes in Astorga.

Pyhiinvaellusmuseossa on nähtävänä myös 1000-luvulta peräisin oleva erittäin arvokas Arab thurible (käännös tuntematon). - The Arab thurible from 10th century is also seen in Pilgrim Routes Museum in Astorga.

Formula I-kisoissa varikkokäynneillä suurin huomio kiinnitetään renkaiden kuntoon ja huoltamiseen. Niin pitää tehdä Camino Mozarabellakin tuhannen kilometrin täyttymisen jälkeen. Kulman takana muutaman kymmenen metrin päässä albergan ovesta teki verstaassaan työtä suutari. Kysyin häneltä, puhdistaisiko ja vahaisiko hän kärsineen näköiset Meindlin vaellusbootsini taas vauhdikkaaseen kuntoon. Hän sanoi tietysti kyllä, erinomaisen työn ja kuuden euron laskutuksen (!) jälkeen voi sanoa: "These boots are made for walking!"

In Formula I races pit stops are specially for checking tyres and changing them. I have to do so after 1000 kilometers in Camino Mozarabe. Just around the corner, maybe 50 meters from alberga's door works a shoemaker in his shop. I went to the shop and asked if he could give some service to my worn-looking Meindlboots. He said yes, of course. After some moments and his excellent experteese I got my shining boots back, paid six (!) euros and now I can say with full of my heart: "These boots are made for walking!"

Tiistai 27.09.16 La Baneza. Tänään ahkeroin tämän vaellukseni viimeiset isot kilometrit Benaventestä La Banezaan, yli 40 kilometriä. Reitti kulki mukavasti pikkuruisten ja vähän isompien kylien läpi, joten taukopaikoista ei ollut ollenkaan pulaa. Tästä seuraavat kaksi viikkoa edetään keveämmillä reilun kahdenkymmenen kilometrin päivämatkoilla. Nämä kevyemmät 14 vuorokautta päätin aloittaa pysähtymällä huomenna kahdeksi yöksi hienoon 12 000 asukkaan Astorgan pikkukaupunkiin.

Ei ole hassumpi kaupunki tämä La Banezankaan kaupunki. Asukasmäärältään kaupunki on Astorgaa pikkuisen pienempi. Lähes kaikkien vanhojen kaupunkien nimissä näkyy historian (miehittäjien) leima hauskalla tavalla. Esimerkiksi Pamplonan kaupungista ensimmäiset merkinnät on löydetty roomalaisten dokumenteista noin 60 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Pompaelon nimellä. Myöhemmät ajat väänsivät nimen nykyiseen Pamplonan muotoon. Roomalaisten asiakirjoissa tämä La Banezan kaupunki mainittiin noin 2000 vuotta sitten Bedunian nimellä. Sitten seurasi hiljaisempaa aikaa ja 1000-luvun alussa kaupunki päätettiin asuttaa uudelleen ja silloin se sai nimekseen Vaneza. Niistä sitten nimikonsensus tuotti kaupungille jonkun prosessin kautta vekkulisti nykyisen nimen La Baneza. Kaupunki on selvä maatalous- ja elintarviketeollisuuskaupunki sokeritehtaineen ja papusäilyketehtaineen. Turistimäärissä La Baneza häviää 6-0 naapurikaupunki Astorgalle. Vuosittaisista 8000 - 10000 turistista noin puolet on kaltaisiani rinkka selässä kulkevia Camino via de la Platan kulkijoita. Pieni, jalkaisin helposti hahmotettava ja kodikkaan oloinen kaupunki.

Tuesday 27.09.16 La Baneza. Today I pushed last time big kilometers of this camino from Benavente to La Baneza. The route passed many tiny and little villages. So there were many options for a hiker to stop for short and longer breaks. The two following weeks I shall have much lighter days to go, more or less 20 kilometers for a day. Tomorrow my etapa will end to a beautiful and interesting town Astorga, where I'll stay exceptionally for two nights.

This town La Baneza seems to be a cozy town, too. It is a bit smaller town than it's famous neighbour Astorga (about 11 000 inhabitants). Names of Spanish towns have had different kinds of labels depending the occupier. For instance city of Pamplona was mentioned in old Roman documents in year about 60 (before Christ) with name Pompaelo. This town had the name Bedunia in Roman documents 2000 years ago. Then about 1000 years a bit silent time for the city and in the beginning of tenth century the city was repopulated and got a new name Vaneza. Somehow, according to some process these two names from history have been united to form La Baneza. This city is town of agriculture and industry connected to agriculture. With number of tourists La Baneza loses with numbers 6-0 to it's famous neigbour Astorga. About 10 000 tourists visit this town every year. Almost half of them are pilgrims walking Camino via de la Plata with a backpack on shoulders like me.

Espanjan kaupungeissa on Plaza Mayorilla lähes aina kaksi mahtavaa, ayuntamiento eli kaupungintalo ja kirkko. Niin on La Banezassakin. Iglesia Santa Maria on 1600-luvulta. - In Spanish towns a visitor can almost always see two massive buildings on Plaza Mayor, Ayuntamiento = City Hall and a church. So it is in La Baneza, too. Iglesia Santa Maria from 16th century.

Maanantai 26.09.16 Benavente. Eilen Zamorasta pieneen kylään Granja de Moruelaan ja tänään sieltä tänne vähän isompaan kaupunkiin Benaventeen. Zamorasta lähdimme aamuhämärissä miellyttävän noin kolmekymppisen espanjalaisen Ricardon kanssa. Hän jäi parinkymmenen kilometrin vaeltamisen jälkeen Montamartaan, minä jatkoin vielä kolmetoista kilometriä Granja de Moruelaan.

Nuo noin neljä tuntia ja kaksikymmentä kilometriä Ricardon kanssa puhuimme politiikkaa. Espanjan monimutkainen, umpikujamainen poliittinen tilanne ja siihen ulostulon löytäminen olivat pohdinnassa. Nuorehkosta iästään huolimatta Ricardo oli hyvin perillä maansa asioista ja linjanvedot olivat varmat. Tällä hetkellä espanjalaiset ovat hänen mielestään raivoissaan kahdelle entiselle valtapuolueelle, oikeistokonservatiiviselle Partido Popularille ja PSOE:lle eli Espanjan sosialistipuolueelle. Viime vuosikymmeninä nämä kaksi puoluetta ovat hallinneet maata vuorotellen ja rakentaneet samalla valtiollisen, maakuntien ja kuntien hallintoihin korruptoituneen "hyvävelijärjestelmän", jossa kannatusta ostetaan, rakennusurakoita hankitaan lahjonnan kautta ja veronmaksajien rahaa virtaa koko ajan julkisesta taloudesta yrityksille ja yksittäisille poliitikoille. Ricardo on tällä hetkellä ollut pitkään työttömänä. Ikäluokituksesta riippuen hän kuuluu joko siihen kaikkien työttömien joukkoon, joita on 20 % espanjalaisista tai nuorten työttömien joukkoon, joita on puolet eli melkein 50 % espanjalaisista nuorista. Lukemat ovat kauheat. Ennen työttömäksi joutumistaan Ricardo oli kunnalla töissä autonkuljettajana. Yhtenä esimerkkinä systeemin sairaudesta hän kertoo käytännön, jossa hänen kuljettamansa kunnan auto tuli huoltaa ja korjaukset tehdä aina tietyssä autokorjaamossa. Sen hinnat olivat kolminkertaiset monen muun korjaamon hintoihin nähden. Mutta huollot oli keskitetty tähän korjaamoon, koska "niin oli sovittu" kuului vastaus tätä kummallisuutta tiedusteltaessa.

Ricardo ennakoi uusien valtiollisten vaalien tulevan tänä syksynä vastaan vaikka vasta muutama kuukausi sitten vaalit pidettiin. Vaalien tulos ei tuonut ratkaisua. Talousepäselvyyksistä ja korruptoituneisuudesta huolimatta etenkin vanhemmat ihmiset äänestävät edelleen PP:tä ja PSOE:ta - sitä Ricardo ihmettelee syvästi. Nuoremmat asettavat toivonsa kahteen uuteen tulokkaaseen eli Podemosiin ja Ciudadanosiin. Mutta oli vaalien tulos mikä tahansa, järjestelmän puhdistuminen vaatii vähintään kaksikymmentä vuotta, Ricardo arvioi pessimistisesti. Kun huonot käytännöt ja verovarojen imuroiminen omiin taskuihin on syvällä systeemissä, ei sitä saada hetkessä siivottua, Ricardo huokaa. Aikaansa seuraavana ihmisenä hän tietää Suomen korkean aseman kansainvälisissä korruptoimattomuus- ja järjestelmän läpinäkyvyystutkimuksissa. - Pitäkää siitä edelleenkin kiinni, hän kannustaa. Tätä vieressä askeltava suomalainen kuuntelee mielissään.

Granja de Moruela on pieni kylä, kolmisensataa asukasta, muutama baari ja kymmenen sängyn vähän nuhruinen alberga. Tästä kylästä lähtiessä vaeltaja on valinnan edessä. Kääntyyko länteen kohti Ourensea reitille, jota kutsutaan Camino Sanabresiksi vai jatkaako suoraan pohjoiseen kohti Astorgaa ja kääntyy vasta sieltä kohti länttä ja Santiagoa. Astorgasta eteenpäin kuljetaan sitä kaikkein suosituinta ja tunnetuinta ranskalaista reittiä eli Camino Francaisia pitkin.

Olikohan se Tio Pepe-merkkinen juoma, joka lanseerasi brändinsä uhmakkaan mustan härän kuvaan? Näitä suuria teräksisiä härkäkuvia näkee usein Espanjassa. - I wonder, if it was Tio Pepe drink, which used this big black Spanish bull as the main factor in it's brand? These huge metal bull figures can be seen still all over Spain

Minun valintani on kohti Astorgaa ja sieltä ranskalaiselle reitille. Tällä  kertaa valintaa ohjaa sopimus, jonka olen tehnyt sisareni Saijan ja hyvän ystävämme Päivin kanssa. He tekevät ensin pitkän loikan Suomen Lapin Kemijärveltä napapiirin tuntumasta Espanjaan ja Triacastelaan. Tapaan heidän siellä (toivottavasti) 4.10.16 ja vaellamme yhdessä viimeisen viikon noin 130 kilometriä Santiago de Compostelaan. Tällainen päätös melkein kahden kuukauden vaellukselle lämmittää mieltä jo tässä vaiheessa.

Benavente on ihan oikean kokoinen kaupunki. Päätin hyödyntää sitä ja elää hieman leppoisammin. Tavallisesta poiketen otin huoneen hostellista ja kävin parturissa siistimässä barbaarimittoihin runsastuneen partani. Ja sitten, mikä parasta; löysin kujilta pikapesulan, joka lupasi hoitaa pyykkini reilussa tunnissa pestynä, kuivana ja viikattuna takaisin. Se on kuulkaa riemua se. Kaikki vähänkin käytetty vaatetavara muovikassiin ja pesulaan, mies tunniksi syömään ja sitten voikin jo iloita oikeasti puhtaista vaatteista päällään.

Monday 26.09.16 Benavente. Yesterday from Zamora to Granjas de Moruela and today from there to a real city Benavente. From Zamora I walked together with a Spanish, intelligent and nice young man Ricardo. After 20 kilometers he wanted to stop in a village Montamarta. I went on about twelwe kilometers more to Granja de Moruela.

That about four hours and twenty kilometers were very interesting. Our focus was all the time on strange political situation in Spain. Ricardo, the man in his early 30'ies was very well aware how his native country had been run during last decades and who and which parties had been in charge of the process. Today Spanish people are furious to those two major parties, which have ruled Spain during last decades. Partido Popular (PP) and Socialist Party (PSOE) have year after year established in administration of Spain, Spanish provinces and Spanish municipalities a corrupted "Godfather culture", in which you can buy political support, use bribery when you need to have major building contracts and taxpayers money flows in a way or another to pockets to where they should not go - usually to politicians and companies. Ricardo has been unemployed for a long time. Depending how you categorize Ricardo, he is one of those 20 % Spanish unemployed  people or one of those young 50 % unemployed people in Spain. These figures seem horrible. Before becoming unemployed Ricardo did his living as an chauffer employed by a certain municipality. He gives one example of corruption on municipal level. All cars of the city were supposed to have service and repairs in a certain garage. That garage had three times higher prices than other similar garages. When workers wanted to know why is that, the answer was: - That garage has a contract with our municipality. And that's all you need to know.

Ricardo supposes that Spain will have new national elections in a couple of months. Again, even though it is only some months after last election. That did nor bring a solution. It is not a surprise to any Spanish that those two major parties have dirt in their hands with corruption. Still especially elderly people vote those two parties. That is something, Ricardo cannot understand. Younger people set their hopes to two newcomers, Podemos and Ciudadanos. Anyway, independent of the result of the election the essential change needs at least 20 years, Ricardo assesses pessimistically. Bad habits are implemented so deep in the system, that there does not exist such an superwash, that the change could happen soon, he sighs. He knows that Finland stands in a very high position among countries when non-corrupted administration and transparent decision making is evaluated internationally.
Stay there, he supports. It is nice to be a Finn at that moment.

From Granja de Moruela I kept going north, heading to Astorga and from there west following Camino Francais. I have one reason for that. My sister Saija and a very good friend Päivi come from Finnish Lapland just by the Polar circle and join me in Triacastela on 4th October. Then we shall walk together that last week to Santiago de Compostela. This kind of a closure of my almost two months pilgrimage with two close people makes me feel happy already now.

Benavante is a real town with a cosy size. After passing many little villages with limited services here I decided to live like a civilized person. Exeptionally I booked a room in a hostel, got a shower, then I searched until I found a barber, who modified my beard that had grown in a barbarian scale and the best of this, I found an express laundry shop. I filled almost every peace of clothes that I could find in my backpack in a plastic bag and took it to that shop. A lovely dinner for me in a cosy terrace restaurant, then back to the shop and everything in my backpack is now clean. This really has not happened in many weeks. To realize this gives me hope. Normal life still exists!