3.9.206 Cordoba. Tänään jälleen varhainen aamuherätys ja otsalampun valossa matkaan. Santa Cruz - Cordoba on 25 kilometriä. Maisemaltaan tämä väli on entisellään yhdellä poikkeuksella. Kukkuloita kavutaan, laaksoon laskeudutaan, kukkulalle noustaan ja tämähän toistuu. Poikkeus on siinä, että tänään siirrytään oliivilehdoista muiden tuotteiden viljelysmaille. Tässä vaiheessa vuotta sato pelloilta on jo kyllä korjattu ja pellot hohtavat sängenruskeina ja kynnetyllä mullalla. Oliivipeltoja ei enää niinkään näe. hikinen päivä kruunautuu saapumisella hienoon kaupunkiin, Cordobaan. Kun vaeltaja kaupunkiin tullessaan tallustaa ensin melkein 2000 vuotta sitten roomalaisten rakentaman sillan yli, astuu roomalaisten riemukaaren läpi Cordoban vanhaan kaupunkiin ja näkee edessään La Mesquitan, maurien 900-luvulla rakentaman valtavan moskeijan, jonka myöhemmät valloittajat muuttivat sitten katedraaliksi, tuntee kulkevansa vuosituhansien jälkien keskellä. Vanha Cordoba kuhisee elämää - tietysti turistejankin varten pystytettyä. Silti kujilla viihtyy. Tänne kannattaa tulla joskus varta vasten, sen uskallan sanoa.

Minulle yksi suurimmista houkutuksista lukuisille caminoilleni ovat ihmiset, ne toiset peregrinot, joiden kanssa mäkiä ja helteitä vaeltaa, joihin tutustuu ja joista joutuu eroamaan. Tänne Cordobaan päättyy kymmenen päivän yhteinen vaelluksemme Elisabethin kanssa. Runsaat kaksisataa kilometriä Malagasta pölyisiä ja hikisiä teitä Cordobaan rinnakkain, peräkkäin, odotellen ja hoputtaenkin. Albergojen etsimistä ja löytämistä, keskusteluja huulenheitosta syvälliseen, maailman ja ihmisten elämän paremmaksi ruuvaamiseen ja niin edelleen. Hyvä, syvällinen kymmenen päivän kohtaaminen. Sellaisenaan hyvä, kuten caminolla aina. Se alkaa, kestää tilanteeseen liittyvät päivänsä ja päättyy. Eikä sen kummempaa.  Elisabeth pitää Cordobassa tarvitsemansa lepopäivän vanhempiensa kanssa ja jatkaa kulkuaan ylihuomenna. Minä puolestani viritän otsalamppuni tuttuun paikkansa otsalleni huomenna kello 06.00 ja jatkan matkaani.

Today, 3.9.2016 Cordoba. Today, as usually alarm in the dark and an early start with headlamps. This time it means 25 km from Santa Cruz to Cordoba. Today we can step by step see a quite significant change in the nature. Those olivefields through which we have been marching since Malaga are decreasing all the time and other types of agriculture is taking place instead. This afternoon the magnificent city of Cordoba glorifies our arrivals in a wonderful way. This really is a great town with its history. First you arrive in town walking along the bridge built by romans almost 2000 years ago. Then you walk through an Arch de Triomphe (built by Romans, too) and see in front of you the Mesquita, a Catethdral, which was first built by as a mosque by islamic Moors and laterly was reformed to be a christian catethdral. Here you can feel yourself moving inside and on history. Really a great and interesting town to see.

One of the most important factors which have made me start caminos one after another are people, the other hikers. Those, with whom we walk uphills and downhills, burning hot afternoons and rains, which make you wet and your boots heavy with mud. The city of Cordoba will be the end of my camino with Elisabeth. More that two hundred kilometers together (without seeing any other pilgrims). Dusty and hot roads from Malaga to Cordoba, search for arrows for the road or albergas to sleep, pushing forward sometimes side by side, sometimes one after another, talks and talks, jokes and profound analyzing of life and the essence of life. Nice, inspiring ten days with this intelligent, humorous, strong and stubborn danish woman have been a great pleasure for me. Thank You for that Elisabeth. I really appreciate those days. Hopefully your 50 remining days to Santiago will be easy and your steps will be light. This really is an essential part of camino. Meet a person, get to know her/him and then your roads apart. It is good just like that. Many thanks also to Rasmus for those two days, we walked together.