Lauantai 08.10.16 Ribadiso. Vaelluspäivät lähestyvät loppuaan ja Santiago de Compostela on aina väin lähempänä. Tämän huomaa sekä vaeltajien määrän lisääntymisenä että siinä, että useiden, satojen viimeisten kilometrien aikana tutuiksi tulleiden vaeltajien puheissa alkaa näkyä jo tämän pitkän yhteisen kokemuksen päättymisen läheisyys. Tämä päivä on ollut kolmanneksi viimeinen vaelluspäivä - kulkemisen rutiinien kannalta helppo ja turvallinen. Matkaa runsaat kaksikymmentä kilometriä, maasto tutun vaihtelevaa nousujen ja laskujen kanssa. Pitkä paussi tällä kertaa Melidessä, jossa tutun ja erinomaisen kauniin Camino Primitivon reitti yhtyy tähän Camino Francaisiin. Tämän Camino Primitivon olen vaeltanut tähän mennessä jo kahteen kertaan. Toistaiseksi se on minulle se tähänastisista mieluisin ja kaunein reitti Espanjassa. Näitä polkuja kuljen siis jo kolmannen kerran. Tuttuja mielikuvia taloista ja maisemista välähtää mieleen; tästä olen joskus kulkenut. Kaikkea ei tietysti näistä viikkojen vaelluksista voi yksityiskohtaisesti muistaa. Eikä tietysti tarvitsekaan.

Saturday 08.10.16 Ribadiso. Hiking days are coming to their final and Santiago de Compostela is closer and closer. A hiker can see this with seeing more pilgrims on the route and with comments of those fellow pilgrims you have been walking during last hundreds of kilometers - the common experience is approaching it´s end. This days has been the third last day for hiking - an easy and a safe day.  An etapa of more than 20 kilometers, the terrain as usual uphills and downhills. We had a longer break in Melide, where Camino Primitivo joins Camino Francais.
This Camino Primitivo I have been hiked for twice. So far it is the most pleasant and beautiful camino in Spain. On these paths I am walking for the third time so far. Some memories are flashing in my mind every now and then. I have been walking here a time ago. I really  do not have to remember everything of  these details here. The experienece is enough.

Nyt elämme lauantain iltapäivää. Useimmat meistä vaeltajista päättävät useita viikkoja ja useiden satojen kilometrien vaeltamisensa viikonlopun jälkeen maanantaina Santiago de Compostelan katedraalin edustalle. Jo nyt, muutama päivä etukäteen ilmassa on jo päätösillallisten  tuntua.
Täällä Ribadison pikkukylässä vaeltajat kokoontuivat illalla kylä ainoaan isoon ravintolaan illalliselle. Kolea iltatuuli pakotti väen sisätiloihin terassilta. Tunnelma tietysti vain tiivistyi ja parani. Minulla oli onni nauttia tämän päivän illallinen hauskassa unkarilais-tanskalais-saksalais-suomalaisessa illallispöydässä, jossa älykkään keskustelun lisäksi nokkela yhteiskunnallinen huumori hallitsi. Tämä oli miellyttävä ilta. Kiitokset siitä Teille, kansainväliset ystävämme.

Now we are living the afternoon of Satúrday. Most of us are completing our caminos on Monday afternoon in Santiago de Compostela. Alredy now, some days in advance there is a feeling of closing seremonies. Here in Ribaidiso hikers are gathering for a dinner in the only restaurant in the village. A cold evening wind forced everybody inside from the terrace. The atmosphere became closer and got better. I had a pleasure to enjoy my dinner with a very nice Hungarian-Danish-German-Finnish-table where an intelligent discussion was dominant completed with a very nice social-political humour. This was a very pleasant night. Thank You for that You beloved international friends.

f

06.10.-07.10.16 Sarria - Portomarin - Palas del Rey. Nämä kaksi päivää on edetty lappilaisten ystävien kanssa runsaat 40 kilometriä. Aamut ovat kylmiä ja sumuisia. Vaellusreiteillä on runsaasti pyhiinvaeltajia täyttämässä sitä viimeistä vaadittavaa 100 kilometrin etappia Santiago de Compostelaan pyhiinvaellussertifikaatin eli compostellan saadakseen. Kahvilayrittäjät ja albergayrittäjät kertovat tänä syksynä vaeltajia näkyvän aikaisempia vuosia vähemmän. Tietysti se on yrittäjien kannalta sääli. Aikaisempien vuosien raju kasvu on kasvattanut reitin albergojen ja kahviloiden määrää todella runsaasti. Reitti puolestaan on vaikutelmiltaan tuttu; nousua, laskua hyvin merkityllä reitillä. Auringonnousuun saakka mennään sumussa ja hämärässä kosteudessa. Auringon noustua vaatteita voi keventää ja iltapäivällä askelletaan jo runsaan 25 asteen aurinkoisessa säässä.
Portomarin on mielenkiintoinen kaupunki. Kaupunkiin tulijaa tervehtii suuri silta ja sen alla oleva valtava jokiuoma. Kuusikymmentäluvulla kaupungille tehtiin sama kuin Lapin Lokan kylälle. Suuri osa siitä upotettiin valtavan tekojärven alle. Osa kaupungista ja varsinkin sen historiallista osaa siirrettiin rantapenkereellä korkeammalle, näistä merkittävin on tietysti kaupungin vanha katedraali.

06.10.-07.10.16 Sarria - Portomarin - Palas del Rey. These two days I have been hiking with my two friends from Finland - total etapa is aboit 40 kilometers. Mornings are cold and foggy. On pilgrimage course you meet a lot of other pilgrims completing the obligatory 100 kilometers for compostella. In cafes and albergas you can hear the number of pilgrims being decreased compared to the previous year. The continuous growth of pilgrims has increased the number of optimistic owners of bars and private albergas. Decreasing of customers is a bad sign for them, of course.

The route is as used. Uphills and downhills on a very well signalled route. Until the sunrise pilgrims walk in a fog. After the sunrise you may put much of your cloths is your backpack and go on walking doing sunbath at the same time in a temperature of about +25 degrees Celsius.

Portomarin is a very interesting town. In arrival to the town the hiker meets a huge bridge and a very wide riverbed below it.  Diuring the 60'ies this town was sunked under a very wide water reaservoir. Part of the town and some historical parts of it were transferred higher on the riverbank, the most important of these was the old catethdral., of course.

Matkalla Palas del Rey´hin kohtaamme entisiä tuttujamme. Ranskalainen perhe, äiti Marie-Sophie, isä Cyril ja kuusikuukautinen Laetitia jatkavat pyhiinvaellustaan edelleen hyväntuulisina ja hyvinvoivina. Tälle perheelle tämä matka on mukavaa lomaa ja yhdessäoloa eikä mitään vaikeita ongelmia ole tullut vastaan. Portomarinissa he halusivat ostaa Laetitialle vaippoja mutta supermarketin valikoimissa oli vain jättipaketteja. Niiden kuljettaminen näissä olosuhteissa on vaikeata. Onneksi helpompikin ratkaisu löytyi.

On the route to Palas del Rey we met again some of our friends. The French family, mother Marie-Sophie, father Cyril and Laetitia-baby are going on their pilgrimage feeling still feeling well and happy. For this family this trip has been a nice holiday and togetherness. No major problems have occurred. In Portomarin they wanted to buy dipers for Laetitia in the supermarket but only those gigantic packages were available. To transport packages like these seemed to be quite impossible. Luckily the convinient solution was found and Laetitia could have her dipers.

Maailma on pieni ja suomalaisia tai suomalaistaustaisia ihmisä on kaikkialla. Australian Canberrassa asuvat Anna ja David ovat aloittaneet caminonsa Leonista ja jatkavat vielä Santiago de Compostelaan. Tämä ei ole se asian ydin. Pääasia on se, että heidän isovanhempansa on lähtöisin Suonenjoelta ja Lappenrannasta ja he molemmat puhuvat ja ymmärtävät kohtalaisen hyvin suomea. On todella miellyttävää tavata täällä, pienessä espanjalaisessa kaupungissa positiivisia nuoria, joiden henkilökohtaisessa historiassa ja mielessä Suomi on arvokkaana olemassa. Tämän caminon jälkeen he jatkavat matkaansa Suomeen ja sukulaisia tapaamaan.

This world is small - Finns or people with Finnish background can be met everywhere. Anna and David are siblings living in Canberra Australia. They have started their camino in Leon and they are continuing all their 350 kilometers to Santiago de Compostela. But this is not the point to me when I met them . The point is that their grandparents were born in Finland, in Lappeenranta and Suonenjoki and they both speak and understand pretty well Finnish, my language. For me it was really nice to meet here in a little Spanish town a young woman and a young man with a very positive attitude to their roots in Finland. For them Finland really exists. After completing this camino they go on their journey to Finland to meet their relatives.

Keskiviikko 05.10.16 Sarria. Tänään teimme mukavan 18 kilometrin matkan Triacastelasta Sarriaan kolmen lappilaisen ryhmänä. Sisareni Saija, ystävämme Päivi ja minä. Siitä kommenttejani saatte myöhemmin.

Tässä kohtaa blogiani haluan esittää mielestäni kaksi kauneinta ja tasapainoisinta valokuvaa tältä 41 päivän vaellukseltani. Molemmat ovat ikuistuksia siitä aamun hetkestä, jolloin aurinko nousee espanjalaisen horisontin yläpuolelle ja värittää uskomattomalla voimallaan ja väreillään näkyvän maailman. Silloin maailma pysähtyy ja voi vain ihailla. Ensimmäisen kauniin kuvan on ottanut hollantilainen pýhiinvaeltaja Susan Peters muutama viikko sitten ja toisen kuvan otin minä eilen aamulla.

Wednesday 05.10.16 Sarria. Today we walked a very pleasant etepa from Triacastela to Sarria in a group of three Finns; my sister Saija, our goode friend Päivi and me. Comments of that will follow later. So hold your horses.

This time of my blog I want to show You, visitors of my blog the most beautiful and balanced photos so far of my 41 days of my camino. Both photos have stopped the world in the the moment when sun arises above the Spanish horizon and colours with it´s incredible power the world visible for a human being. In that moment you can only admire. The beautifiul first photo is by Susan Peeters and the second is by me yesterday morning.

Matka Triacastelasta Sarriaan oli edelleen kulkemista vuorilla, nousua ja laskua. punnertamista ja askelen jarruttamista jyrkissä alamäissä. Päivä oli viileä ja sumuinen. Paksut valkeat sumupilvet peittivät laaksot ja lämpötila ohjasi pitämään puserot päällä ja shortsien jatkolahkeet kiinnitettyinä. Keskustelu tietysti kulkee, pitkästä aikaa tietysti suomeksi, omalla äidinkielellä. Puolimatkassa kohdataan sympaattinen, erikoinen kahvila. Tarjolla on kaikkea suuhunpantavaa, hedelmiä, banaaneja, vasta keitettyjä kananmunia, keksejä, vähän monimutkaisesti keitettyä kahvia tarjottuna kierrätetystä lasisesta sillipurkista ja niin edelleen. Vähän epämääräiseksi jäänyt yhteisö oli pystyttänyt tällaisen rennon "kahvilan" vähän repsahtaneeseen maalaisympäristöön. Asiakkaita oli runsaasti, ympäristö enemmän kuin pittoreski ja asiakkaat maksoivat "donativo-periaatteella" palveluistaan haluamansa summan. Tässä oli hyvin rentouttavaa pysähtyä hetkeksi.

The etapa from Triacastela to Sarria was still going on mountains, uphill and downhill, pushing and breaking your steps on downhill slopes. The day was chilly and foggy. Thick white foggy clouds covered the valleys and the temperature ordered you to have your fleece jackets on and long sleeves zipped to your shorts. Today we use Finnish  with my new friends, of course for a long time with my own language. In halfway we we meet a friendly, a bit freaky cafe. Here a hiker can have fruits, bananas, just boiled eggs, cookies, etc. A community had established this kind of an friendly "cafe" in a very special country environment. Much clients, surroundings more like pittoresque and all clients payed as they wanted "donativo". It really was relaxing to stop here for a moment.

04.10.16 Triacastela. Kuten arvata saattaa, tämän päivän reilun kahdenkymmenen kilometrin matka tultiin alaspäin O´Cebreiron huipulta. O´Cebreiron pikkukylästä jäi hieman ikävä vaikutelma. Pienestä, sinänsä pittoreskista kylästä on tullut pyhiinvaeltajien rahastamisen paikka. Kylässä on kyllä hienoja vanhoja kivirakennuksia, vankkaseinäinen vanha kivikirkko fantastisten vuoristomaisemien keskellä. Mutta se kaikki muu on rakennettu palvelujen ja schnik-schnakin (matkamuistojen) myymiseen pyhiinvaeltajille. Alberga täyttyy pian. Sen jälkeen onkin vaeltaja joko pakoitettu ostamaan itselleen ylihinnoitellun hostel-vuoteen tai vaeltamaan väsyneenä eteenpäin.

Aamulla matka Triacastelaan olikin sitten näkymiltään komea. Tasaista laskeutumista vuorilta alamaihin nousevan auringon valossa. Suuri pyhiinvaeltajapatsas Alto San Roguessa katsomassa laaksoon ja menosuuntaan ja pikkukylät kahviloineen polkujen varsilla. Siitä on helppoa kulkea, pysähdellä ja jatkaa matkaa.

Vanha ja uusi pyhiinvaeltaja Alto de San Roguella. - An old and modern Pilgrim on Alto de Saqn Rogue. 

Tänään Triacastelassa sain vastaanottaa miellyttäviä vieraita Suomen Lapista. Sisareni Saija ja hyvä ystävämme Päivi tekivät ensi monimutkaisen matkan napapiirin tuntumasta ensin Helsinkiin, sieltä Madridiin, sieltä Santiagoon ja sieltä bussilla Lugoon ja loppumatka taksilla Triacastelaan. He aloittavat ensimmäisen caminokokemuksensa kanssani huomisaamuna. Se tuntuu mukavalta. Mukavalta tuntuvat myös veljeni Hannun lähettämä erittäin lappilainen tuliainen. Se oli tietysti kuivattua poronlihaa eli kuivaalihaa ja työvälineeksi tietysti lappilainen puukko. Jess! Kyllä tuntuu kotoiselta. Lämmin kiitos, veljeni Hannu. Ehkä järjestämme huomenna Sarriassa mukavan suomalaisen hetken tuliaistesi ja kansainvälisten vieraitten kanssa.

Today in Triacastela I had a pleasure to meet very good friends from Finland. My sister Saija and a very good friend Päivi there from very north by the Polar Circle did first a very complicated trip  from Lapland to Helsinki, then to Madrid, from there to Santiago, from there by bus to Lugo and the rest of the trip by taxi to Triacastela. These two ladies will start their first camino experience with me tomorrow morning. I really like it. They brought me a very lovely present of my brother Hannu. A very specially produced reindeer meat dried in cold, clean and sunny finnish winter wind for about a month. We call this special meat in Lapland drymeat. That present has a small knife included to cut that meat. Great! I feel like home! Thank You my dear brother Hannu. Maybe we shall arrange a nice international moment tomorrow with your present in Sarria albergue.

Maanantai 03.10.16 O´Cebreiro. Tämän maanantain 28 kilometrin etappi oli melkoista vuoristorataa. Koko päivä kavuttiin vihreitä vuoren rinteitä ylös, sitten alas ja sitten taas ylös. Ei se oikeastaan haitannut kun asian tiesi etukäteen. Komeat näkymät tietysti korvasivat hikisen tuntien punnertamisen. Sympaattinen Villafranca de Bierzo on vuorten keskellä laaksossa noin 500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Heti aamun ensimmäisenä tehtävänä on valinta: lähdenkö etenemään laaksoja seurailevalla autotien reunalla vai valitsenko itselleni sen hikisemmän mutta maisemiltaan palkitsevamman vuoristoreitin. Ei tänne ole rekkoja väistelemään tultu vaan luontoa katsomaan, päätän. Kun kaupungin valot jätetään taakse, onkin sitten vastassa tiukka vastamäki mutkittelevaa vuoripolkua, joka nostaa miehen 700 metriä korkeammalle eli 1200 metrin korkeuksiin. Siellä kuljetaan ja ihastellaan nousevan auringon valaisemaa vihreitä vuorijonoja, laskeudutaan sitten laakson pikkukaupunkeihin ja kyliin noin 500 metrin korkeuteen ja iltapäivän helteessä alkaa sitten punnerrus yöpaikkaan O´Cebreiroon 1300 metrin korkeudessa olevaan vuoristokylään. Näkymät ovat todella hienot. Vihreitä vuoria silmänkantamattomiin. Täällä on tilaa hengittää.

Monday 03.10.16 O´Cebreiro. The etapa 28 km of today was a real rollercoaster. All the day I was climbing up a green hill, then going down and then again up the hill. I knew this before - not really a big issue. Wonderful wiews was the benefit for this hard pushing upwards. Villafranca de Bierzo has it´s location in a valley surrounded by high green mountains. The altitude of the town is about 500 meters from sea level. First thing in the morning I have to make choice; shall I avoid climbing and go on my camino following tarmac roads with cars and trucks. The other option is to climb up to the mountains and follow that traditonal pilgrim route. I choose the later. When I leave city lights I have a very hard climbing in front of me. For some hours I have to push myself on a very steep path from 500 meters to 1200 meters height. That pushing was rewarded. Rows of green mountains as far you can see. The rising sun starts it´s own light show colouring this beautiful wide wiew. After some hours the route goes down again to little villages in 500 meters and then in the heat of afternoon sun it is time again to push yourself up to O´Cebreiro in height of 1300 meters. Wonderful wiews for sure. Here high a hiker has lot of space to breath.

Villafranca de Bierzo 03.10.16 kello 8.30. - Villafranca de Bierzo on 3th October at 8,30 in the morning.

Ennen O´Cebreiroa reitti ylittää provinssin rajan. Siirrytään Leonin provinssista Galician provinssiin. - Before O´Cebreiro the route crosses the border between Province Leon and Province Galicia.

Galician provinssilla on vuosikymmenten ajan ollut tapana ilmoittaa pyhiinvaeltajille tarkka etäisyys Santiago de Compostelasta. Reitillä vaeltaja kohtaa jokaisen 500 metrin välein tällaisen betonipaalun, joka kertoo jäljellä olevan tarkan matkan. - Province of Galicia has during decades provided the pilgrimage routes with poles like this. After every 500 meters there is a new pole with new numbers telling the pilgrim how many kilometers she/he still has to go.

02.10.16 Villafranca del Bierzo. Vietin täällä vappuaaton seitsemän vuotta sitten. Silloin oli kylmää ja kosteaa. Kylmää oli tänäkin aamuna Ponferradasta lähdettäessä - mittari näytti vain kahdeksaa astetta. Mutta reilun tunnin kävelyn kuluttua aurinko nousee eikä hengityksen huurua enää näy. Tämä reilun 24 kilometrin matka seuraavaan kohteeseen on helppo. Useita mukavia kyliä kahviloineen välillä antaa tauoille tilaa. Paljon toki matkaa tehdään asvalttia polkien autojen seassa. Siitähän ei vaeltaja oikein tykkää. Vuoret kasvavat koko ajan korkeammiksi - siitä vaeltaja tykkää jos mistä.

Villafranca de Bierzo on runsaan 3000 asukkaan pieni kaupunki laaksossa suurten vihreitten vuorten suojelemana. Entisinä aikoina suojelemiseen tarvittiin paljon muutakin. Tarvittiin suuri linnoitus (Los Marquesin linna), jota aloitettiin rakentaa vuonna 1490. Linnan tornit ovat menneiden vuosien sotien tuhoamat mutta linnan ulkomuurit ovat edelleen hyvin nähtävinä. Linna on merkitty maailman merkittävien kulttuurihistoriallisten nähtävyyksien joukkoon kuten vieressä sijaitseva San Franciscon kirkkokin. Tämä kirkko on rakennettu 1300-luvulla. Villafranca de Bierzon nähtävyyksiin kuuluu myös 1200-luvulla rakennettu Santiagon kirkko, jonka suuri pääovi on saanut nimekseen Anteeksiannon ovi. Nimen historia liittyy lupaukseen, jolla menneinä aikoina huonokuntoiset, Santiagoon asti kävelemään kykenemättömät pyhiinvaeltajat saivat täysin valtuuksin lopettaa vaelluksensa tähän kirkkoon. Sitä noin 170 kilometrin loppumatkaa Santiago de Compostelaan heidän ei tarvinnut tehdä.

02.10.16 Villafranca de Bierzo. Seven years ago I spent the last day of April here. In Finland that day is a party day for everybody, specially for students and workers. My memories tell that it was  cold and wet - not at all party time. Today we had cold when leaving Ponferrada in the Morning only about 7-8 degrees Celsius. But after an hour walk sun is rising and a walker does not see his breath anymore. This etapa of 24 kilometers to Villafranca de Bierzo is easy. Many villages with their cafes give a lot reasons for breaks.

Villafranca de Bierzo is a little town with about 3000-4000 inhabitants in a valley protected by big green mountains all around. In ancient times people needed also a big castle (Los Marqueses Castle-Palace) to protect them and the nation. Towers of the castle have been demolished by wars laterly but otherwise the castle is well preserved. This castle has been declared Assets of Cultural Interests of the world as well the Church of San Francisco by the castle. This church is built in 13th century. One of the remarkable places in Villafranca de Bierzo is also the Church of Santiago from 12th century. The authentic treasure of that church is the Door of Perdon situated on the side facade facing north. It is called Door of Pardon because unabled pilgrims who could not complete their pilgrimage to Santiago (about 180 kilometers further) could be granted here without reaching Santiago de Compostela.

Kun kokee oikein hyvän palvelukokemuksen, siitä kannattaa kertoa. Tänään minulla on ilo kertoa kohdanneeni sellaisen. Villafranca de Bierzon keskustassa Gallegon perhe ylläpitää yksityistä alberga Leoa hienosti rustiikkiseen tyyliin entisöidyssä talossa. Sisään saapasteleva hikinen vaeltaja otetaan vastaan kuin kauan odotettu läheinen ystävä. - Istu tuohon, ota jotakin juotavaa ensin, kuuluu perheen tyttären Marian tervetulokommentti. Sitten kun kylmä olut tai muu juoma on nautittu, lähdetään tutustumaan taloon. Pienet, muutaman vuoteen siistit huoneet, modernit saniteettitilat, äiti Mercedes heittää tulijan hikiset vaatteet saman tien pesukoneeseen ja sitten kuivausrumpuun, diginörteille tehokas WiFi ja alakerrassa mukava baari, jota isä Pepe vaellusmatkoiltaan taloon muutama kuukausi sitten tarttuneen irlantilaisen Peterin kanssa hoitaa. Myös perheen toinen tytär Angela on mukana yrityksessä. Ja koko paketti kymmenellä eurolla vuorokausi. Ravintolaa alberga Leossa ei ole mutta muutaman sadan metrin päässä tätä tarjontaa riittää yllin kyllin. Koko talon rakenne ja ilmapiiri on rauhaisan kodikas. Mikäli ranskalaista reittiä vaellat ja albergaa Villafranca de Bierzossa tarvitset. alberga Leo on erinomainen valinta. Uskallan suositella.

When you meet a very nice and pleasant service experience, you have all the reasons to tell about it. Today in Villafranca de Bierzo I really experienced that kind of excellent service. In the center of Villafranca de Bierzo the Gallego family runs a private alberga Leo in a beautifully rustic style restored house in old part of the city. A sweating pilgrim, who is walking in that alberga is welcomed like an old friend. - Welcome, sit here, have a drink first, is the friendly comment of Maria, the daughter of the family Gallego. And after a relaxing moment, when a pilgrim has finished her/his beer or other drink it is time to see the house. Little, cosy rooms, modern, light and clean rooms for showers and toilets, in a minute Mercedes, mother of the family throws hikers wet clothes in a laundry machine and after that to dryer, diginorts have their efficient WiFi available and downstairs is a cosy bar run by Pepe, the father of the family with Peter, a nice Irishman, who was stuck to this albega some months ago during his Camino. Also Angela, another daughter of the family is committed to this business. The Gallego family serves this whole friendly package for a pilgrim with 10 euros / night. Alberga Leon does not have a restaurant. But if you walk a hundred meters to Plaza Mayor, you get your meals for sure. The whole atmosphere in alberga Leo is friendly and cosy. I really was impressed. If you are doing Camino Francais and you need a place to sleep in Villafranca de Bierzo, Alberga Leo is an excellent choice. I can recommend.

Gallegon perhe ylläpitää Villafranca de Bierzossa sympaattista alberga Leoa runsailla palveluilla. Taloon muutama kuukausi sitten tarttunut irlantilainen Peter (vas), perheen tytär ja toimitusjohtaja Maria sylissään perheen koira Africa, isä Pepe ja äiti Mercedes. - The family Gallego runs in Villafranca de Bierzo a very pleasant and friendly alberga Leo in the center of the town. Peter (left), an Irishman, who got stuck somehow in this alberga some months ago, Maria, the daughter of the family (CEO) with her dog Africa, Pepe, the father of the family and Mercedes, mother of the family. Also Angela, another daughter of the family is committed to this alberga.