17.9.2016 Canaveral. Jos pyhiinvaeltajana yövyt, harkitse tarkkaan, kannattaako Cacer de Cacaresissa yöpyä keskustassa (sinänsä optimaalisella paikalla) olevassa kunnallisessa albergassa. Paikka on vähän aikansa elänyt, kuten monet muutkin albergoista. Kaksi asiaa tekee yöpymisen "haastelliseksi". Ensimmäinen on se, joku nokkela Norman on keksinyt tuunata teräsvieteripohjaisia kerrossänkyjä kiinnittämällä jokaiseen sänkyyn nippusiteillä patjan alle patjan kokoisen vanerilevyn. Sehän kaikuu, kuin sellon pohja. Kahdessa melko pienessä huoneessa on neljä kerrossänkyä kummassakin, mikä tarkoittaa kaksi kertaa kahdeksan nukkujaa eli kuusitoista nukkujaa samalla öisellä kuuloalueella. Kun henkilö A ylä- tai alasänkyllä kääntää kylkeään, sängyn kirskunta on kuin radion sinfoniaorkesterin atonaalisessa esityksessä. Kun kuusitoista henkeä yön aikana kääntää kukin kymmeniä kertoja kylkeään on täyttä kestoaikaa pitempi hermoja raastava konsertti valmis. Toinen vekkuli seikka on näiden kahden huoneen ainoan vessan sijainti. Se sijaitsee  siten, että WC:n ohuen muovisen oven ja heti oven takaisessa huoneessa nukkumista yrittävän välinen käytävä on varmasti alle puoli metriä. Oven edessä nukkumista yrittävät vaeltajapolot pystyvät tahtomattaan ja ponnistelematta pitämään tarkan kirjanpidon kaikkien yöllisten käyttäjien toimituksista, kestosta, lorinoista, puhalluksista ja ääntelyistä yöllisten piipahtelujensa aikana. Tämä alberga ei ollut mukava, Kaupungissa on toinen, yksityinen alberga myös.

Tälle päivälle olin varannut etapin Embalse de Alcantaran kautta Canaveraliin yhteensä 32 kilometriä. Liikkeelle lähdin varttia vaille kuusi komean täydenkuun valaistessa maisemaa. Tällä valaistuksella tunnelma oli pehmeä ja hieman aavemainen. Kun ollaan edelleen Espanjan lihankasvatuksen ykkösaluella Extremadurassa, kulkee reitti usein laidunaitauksien läpi. "Sulje portti, ole hyvä." kehoittaa kulkijaa kyltti asiallisesti aina kun portilla ollaan. Kerran juoksi kettu reitin poikki silmät otsalamppuni keilassa välkähdellen, muutaman kerran säikäytti puhalluksellaan lehmä polun sivun pimeässä outoa kulkijaa ihmetellessään. Valtaosan matkaa tämä reitti seuraa vanhaa roomalaistietä ja yhdessä mutkassa rypäs kivestä hakattujen roomalaisten millerioitten aihioita (?) oli odottanut noutajiaan jo kaksituhatta vuotta. Tämä oli hyvä osuus, jonka vedin vauhdilla. Perillä Canaveralissa olin jo puoleltapäivin.

17.09.16 Cacares de Caceres - Canaveral 32 kilometers. For this stage of 32 kilometers I started early at 05.45.  It was full moon. The atmosphere was soft and a bit spookie. The route penetrated very often hences for cows, lambs and goats - I still am in the middle of Extremadura, the major province for meat production in Spain. Once a fox ran across my path with its eyes flashing on my headlamp's beam. A couple of times a cow frightened me with its strong blow when it was standing in bushes in dark just by my track. "Close the gate, please" asks a sign in a friendly way every time I arrive at the gate to go through. Most times this pilgrimage route follows an old roman road. In one curve a walker may see a couple of almost finished stony Roman millerios / milestones (?) waiting for transport somewhere. Somehow this transport has been delayed for two thousand years. This stage was very good for me and I did that by speeding a bit. I was in Canaveral about twelwe o´clock.

16.09.16 Cacares de Caceres. Tänään piti tehdä suunnitelmaan pieni muutos. Alun perin oli tarkoituksena edetä 32 kilometriä seuraavaan kaupunkiin. Huhu kertoi kaupungin ainoan albergan olevan suljettuna. Puhelinsoitto varmisti asian näin olevan ja toinen puhelu ainoaan hosteliin kertoi sen olevan loppuunmyyty. Päädyin pitämään melkein lepopäivän - 11 kilometriä tänne Cacares de Caceresiin ja yö täällä. Huomenna sitten reilut kolmekymmentä kilometriä Canaveraliin.

Vielä vähän ihastelua eilisestä Caceresin kaupungista. Kaupunki sellaisenaan on mielenkiintoinen tutustumiskohde. Tämän lisäksi kaupungin lähistöllä on suuri luonnonpuisto, jota varsinkin lintuharrastajat pitävät kiinnostavana kohteena.

16.9.16 Cacares de Caceres. Today I had to change my plan. I had a plan to do 32 kilometers today to the next town. There were rumours in the air that the only alberga in that town has been closed. The telephone number to that was not answered. Another telephone number to the only hostel in town told that it is completo - sold out. So I decided to stay in Cacares de Caceres, after 11 kilometers after Caceres. Tomorrow my leg will be 32 kilometers to Canaveral.

Hollantilainen Susan päätti keskeyttää caminonsa muutamaksi päiväksi Caceresiin ja tutustua lähiympäristön luonnonpuistoon ja sen lintujen suosimiin paikkoihin. - A Dutch pilgrim Susan decided to cancel her camino for a couple of days with interest to see parts of nature park in Caceres surroundings and specially those areas which bird observers regard as interesting.

15.09.16 Caceres. Tämän päivä etappi kattoi 38 kilometrin lenkin Alcuésarista linnoituskaupunki Caceresiin. Päivä oli miellyttävä kulkijalle  Aamulla mukavan viileää ja iltapäivällä pilvisessä säässä ja raikkaassa tuulessa oli helppo askeltaa. Caceresin vanhaa kaupunkia hallitsee todella suuri ja hyvin säilynyt linnnoitus. Kapeat kujat ja niitä reunustavat vanhat, keskiaikaiset ja korkeat kiviset rakennukset luovat keskiaikaisen ilmapiirin, jota varmasti harvasta kaupungista enää löytää. Siksi elokuvantekijät ovat löytäneet kaupungin. Niin tälläkin hetkellä. Osa kaduista oli kulkijoilta rajattu, vanhoja puisia heinäkärryjä ja muuta keskiaikaiselta näyttävää rekvisiittaa oli tuotu linnanympäristöön ja kivikaduille oli levitetty uutta hiekkaa autenttisen ilmapiirin tavoittelemiseksi.

Amerikkalainen tuotantoyhtiö kuvaa parhaillaan yhden kuukauden ajan sarjafilmiä Romeo ja Julia -klassikosta. Marraskuussa toinen amerikkalainen yhtiö tulee kuvaamaan Caceresiin uutta tuotantoa Game of Thrones -epookista. Caceresin kaupungille tällainen suosio on luonnollisesti erittäin mieluisaa eikä vähiten kaupunkiin tulevien dollareitten takia.

Päivämatka Caceresiin oli leppoisaa kulkemista mukavissa olosuhteissa. Reitti noudatteli suurelta osin vanhaa roomalaista tietä. Roomalaisten kaksi vuosituhatta sitten rakentamia siltoja (kai pitkällä takuulla?) tuli vastaan useita. Roomalaisten Euroopan valloitusta ei ole tietenkään voitu tehdä ilman karttoja ja maanmittausjärjestelyjä. Näistä jäljellä on vielä millarioita eli kivisiä kilometripylväitä, jotka on pystytetty kahden vuosituhannen takaisten kulkijoitten matkantekoa jäsentämään.

15.09.16 Caceres. The etapa for today was 38 kilometers from Alcuésar to a fortresscity Caceres. The day was very pleasant for a hiker. Chilly enough in the morning to get an old diesel started, and in the afternoon in a cloudy weather with a light refreshing wind it was very easy to step on.

On top of the hill  of Caceresa huge and well preserved old fortress is dominating  the wiew over city. Narrow streets, and old, medieval high stony buildings raising on both sides of streets create such a very special medieval atmosphere that you very seldom can find in any town. This is why film makers have shoot their films in this town. This is happening also at the moment in Caceres. Many of the streets in the old town have barrels and security service to prevent uninvited people to the area. Old and old looking tools, hay-wagons and  all kinds of props have been roaded on those old stony streets and tons of sand has been spread on the streets to produce an authentic impression which is needed. An American film company producing here now a serie of an old Romeo and Juliet -story. That will last at least one  month. In November another film company will come here with the idea to film new episodes in Game of Thrones. This must be a great benefit for the city of Caceres and specially to its economy.

The daily etapa to Caceres followed mainly an old Roman road. Many stony bridges built by Romans were still in full use (maybe guarantee of 2000 years). The Roman occupation could not have been done without specific maps and milestones. Some of those Roman millarios =milestones can still be seen in their original status standing by the camino route.

to

Kaksituhatta vuotta sitten roomalaisilla oli kyky maanmittaukseen ja maanteiden merkitsemiseen. Millarioilla eli  kilometripylväillä merkittiin matkoja kuten nykyisinkin. Tästä oli matkaa XXVI yksikköä jonnekin. - Two thousand years ago Romans had competence to create maps and document roads. Millarios = milestones were used to tell the distance somewhere. From this millario it was XXVI units to go somewhere.

14.09.16 Alcuesar. Erinomainen päivä kulkemiselle. Tänään vajaat 20 kilometriä Aljucenista Alcuesariin läpi suuren luonnonpuiston. Aamulla sen verran viileää, että Haltin pitkähihainen paita oli tarpeen. Iltapäivän lämpötila kohosi vain + 23 asteeseen, virkistävä leppoisa tuuli kuivasi kainaloita. Silloin on mukava askeltaa. Aljucenin kodikkaassa albergassa yöpyi jo toistakymmentä henkeä - ranska, saksa, englanti, italia ja espanja olivat kielet. Nyt seuraa jo riittää enemmänkin. Tämän päiväisen etapin kuljin miellyttävän hollantilaisen Susanin kanssa. Muutaman kilometrin ajaksi minusta tuli sauvakävelyn opettaja ja hänestä tietysti tämän pohjoismaisen innovaation uuttera opiskelija. Mukavaa oli.

14.09.16. Alcuesar. A marvellous day for walking. Today about 20 kilometers from Aljucen to Alcuesar through a large natural park. In the morning the weather was so chilly that a skirt with long sleeves was needed. In the afternoon the temperature raised only until + 23 C degrees, a refreshing mild wind was blowing. Is was so pleasant to walk ahead. In Aljucen alberga more than ten beds were occupied. Pilgrims from France, Germany, Italy,Finland Neatherlands and were present. These days I have also other people walking with me on paths. Todays etapa I did with a nice Dutch woman Susan. I  spent inspiring five hours including some kilometers as a teacher of technics of Nordic walking (with poles) to her. Nice moments full of laugh and joy.. I enjoyed that.

Alcuesarissa yömaja löytyy hieman poikkeavasta paikasta. Casa de la Misericordia on luostari, jonka yhteydessä toimii vammaistenhoitolaitos. Historiallinen korkea rakennus, josta saan sängyn kahden hengen "keljasta" yhdessä argentiinalaisen keski-ikäisen miesvaeltajan kanssa. Talo tarjoaa ohjelmapaketin heti tultaessa. Viideltä on majoittujille tutustumiskierros luostariin, puoli kahdeksalta messu ja kahdeksalta yhteinen iltapala. Tähän kannatti tarttua. Mielenkiintoista oli.

In Alcuesar the bed is found in a bit different kind of a house. Casa de la Misericordia is a monastery, which is also providing services for disabled people. A historic, high building, where I am given a bed in a little "chamber" with an argentinian pilgrim. Immediately at the arrival a program is served for incomers. At five o'clock a tour in the monastery, at half past seven a mess and at eight a common dinner. Worth to see, I must say.

Vielä kuva Meridasta. Kaksituhatta vuotta sitten roomalaiset rakensivat kaupunkien vesihuollon tällaisten akveduktien varaan. Ihastella pitää. - Still one photo more from Merida. Two thousand years ago the Romans built their water systems in cities based on these kinds of akvedukts. Amazing.

13.09.16 Merida - Aljucen. Kahden pitkän päivän jälkeen on järkevää ottaa vähän lyhempi etappi, 18 kilometriä. Nyt kuljetaan siis reittiä nimeltä Camino via de la Plata, joka lähtee Sevillasta ja on pituudeltaan 1000 kilometriä Santiagoon. Nimen historiasta ollaan vähintään kahta eri mieltä. Monet uskovat selitykseen, jonka mukaan reitti on ollut entinen hopeareitti (Plata = hopea). Toinen selitys nimelle liitetään maurimiehityksen aikaan, josta syystä arabiankielinen sana bal' atta (leveä, kivetty tie) olisi aikojen kuluessa muuttunut Plataksi. Jompi kumpi selitys tai sitten joku muu selitys  on oikea - kulkijalle sillä ei le suurta väliä. Reittimerkintöihin tulee totuttujen keltaisten nuolien lisäksi persoonallinen uutuus, harmaat, sivultaan noin puolen metrin pituiset kivikuutiot, joiden "koodit" tarvitsevat hieman selitystä. Kuution päällä oleva keltainen leveä raita osoittaa aina kulkusuuntaan. Kuution kyljessä on yleensä keltainen suuri neliö. Jos neliö on vihreä, silloin reitti kulkee vanhaa, roomalaisten rakentamaa tietä seuraten. Lisäksi kuution päällä on aina "brändinä" kaariporttilogo kaiverrettuna.

13.09.16 Merida - Aljucen. After those two days with long etapas it is reasonable to do today one a bit shorter, 18 kilometers. Today I go on following route Camino via de la Plata, that leaves Sevilla and goes all the way 1000 kilometers to Santiago. Explanations about the name of this camino differ. Many people believe that the name has its roots in Silver, that was roaded along this route in ancient times (plata = silver). Other historians think that roots of the name are connected with the Moorish occupation and the Arabic world bal'atta, which means a broad, stoned road. What is the final explanation, I really do not know.

There is something new in Camino via de la Plata with signalling. So far we have got used to yellow arrows pointing the direction. Those arrows still remain but big grey stone qubes is something new in via de la Plata. The yellow stripe on that bloc tells you the direction where to go. The colour on the square on side of the block tells about the history. Usually the square is yellow. When it is green, the route follows an old Roman road.

Yhdeksäntoista päivää läpi polttavan kuuman Andalusian ja lisäksi muutaman päivän lämmintä Extremaduraa ennätin vaeltaa, ennen kuin kohtasin ensimmäisen sadepäivän. Se oli oikeastaan kuin rakastetun ystävän tapaaminen. Yhtäkkiä nopea sadekuuro. Mies suojaan ensimmäisen puun alle, lompakko ja kännykkä suojaan rinkan sisään ja rinkan päälle sadesuoja. Goretex-pusero päälle ja jalkoihin suojat, jotka estävät veden valumisen paljaita sääriä pitkin vaelluskenkiin. Sitten meno jatkuu iloisesti kasvot ylöspäin sadetta kohden läiskytellen. - Antaa tulla vaan pitkästä aikaa, tästä minä tykkään. Ja kuten kaikki tietävät, kuurojen jälkeen ilma on raikas ja luonto näyttää paljon pehmeämmältä ja kauniimmalta. Kulkeminen tuntuu mukavalta, se tässä on pääasia.

Nineteen days walk through burning hot Andalusia and a little bit  in Extremadura was needed before the first rain. Sudden showers early in the morning on the route. A few steps under a tree, a wallet and cellphone inside the backpack, a rainjacket on, a waterproof hood on the backpack and sleeves on legs  and boots to prevent the water running along your bare legs to your boots and walk on. Happy and reliefed splashing forward on the road. -Let it come, this is something I like, I could yell. And as everybody knows, after rain and showers air is fresh and the nature seems so much softer and more beautiful. And walking is so light and pleasant - this is the most important priority to me at the moment.

Meridassa sadat koululaiset aloittivat tänä aamuna ensimmäisen. Se oli selvästi jännittävä päivä niin lapsille kuin heitä kouluun saattaville vanhemmillekin. Koulun piha tulvi väkeä. Kadunvarret ja jopa läheisen kiertoliittymän ulkoinen reuna oli parkkeerattu täyteen autoja tänä suurena päivänä. - In Merida hundreds of children had their first day at school ever. This seemed to be an exciting day for kids and their parents (as well it it all over the world). The schoolyard was crowded. The streets and even the outer line of the closest roundabaut was full of parked cars in this important day.

12.09.16 Merida. Tänään Medellin - Merida 41 km.

     "... Käsien ja jalkojen syke täytti kadut,
     öljy valui kauhoihin.
     perunoiden houreista norsunluuta,
     tomaatteja tomaattien perään, mereksi asti."...

(Pablo Neruda kokoelmassa Andien mainingit, Suomennos muistaakseni Matti Rossi)

Näin hehkutti chileläinen Ricardo Neftali Reyes Basualto eli myöhemmältä nimeltään Pablo Neruda Madridin katujen kiihkoa 80 vuotta sitten juuri ennen Espanjan sisällissodan alkua. Samassa runossaan hän kyllä myöhemmin ilmaisee sisällissodan puolensa ja antaa huutia kenraali Francon fasisteille:

      "... Kenraalit, petturit,
      katsokaa, mitä te teette kauniille maalleni,
      katsokaa, mitä te teette minun Espanjalleni."...

Tänä aamuna muutama kilometri Medellinin jälkeen ilman valtasivat valtavan teollisuuslaitoksen työn äänet; voimakkaat puhallukset, jyske, lukuisten trukkien sähköinen ääntely ja jatkuva kohina. Vastaan tuli suuri tomaattien jalostustehdas. Ja ympärillä levisivät tietysti silmänkantamattomiin tomaattipellot, joilta sadonkorjuu oli loppuvaiheessa. Sepä oli mielenkiintoisia ajatuksia herättävä näky. Vielä korjaamattomilla pelloilla tomaattitertut makasivat varsineen vielä maassa. Korjukoneiden ja parityönä vieressä kulkevien traktoreiden armeija teki työtään. Ensin varsinainen korjuukone ahmi sisälleen tomaatit varsineen ja saman tien työnsi yhtenä vihreänä kaarena varret takaisin pellolle. Tomaatit puolestaan löysivät tiensä laitteen liukuhihnalle, josta ne sitten punaisena virtana lensivät vieressä matelevan traktorin korkealaitaiseen peräkärryyn. Todellakin tomaatteja tomaattien perään, mereksi asti. Sieltä ne sitten aikansa kuluttua tulevat vastaan Säynätsalon S-marketin vihannestiskillä tai ketsuppina kuusamolaisessa McDonaldsissa.

Tänään iltapäivällä viiden maissa tulin vaellukseni yhteen käännekohtaan. Täällä Meridassa Sevillasta etelästä pohjoiseen edennyt Camino via de la Plata ja kaakkoisesta Malagasta luoteeseen edennyt Camino Mozarabe yhtyvät Meridassa. Tämä antaa yhden syyn pieneen yhteenvetoon tähänastisesta.

* Malagasta lähtien matkaa on tehty 19 päivässä 441 kilometriä eli yli kolmasosa. Santiago de Compostelaan on vielä matkaa 799 kilometriä.

* Näin alkusyksystä vaeltajia Camino Mozarabella on vähän. Malaga - Cordoba - välin kanssani kulkenut Elisabeth oli ainut kohtaamani pyhiinvaeltaja. Cordobasta tänne Meridaan olen kulkenut muita vaeltajia näkemättä. Toki lukuisan määrän sympaattisia ja aina auttavaisia espanjalaisia. Meridan albergaan tullessani paikkaan oli tullut jo neljä muuta vaeltajaa (Camino via de la Platalta). Camino Mozarabella enemmän vaeltajia on huhti-toukokuulla ja syyskuun lopulta lokakuun lopulle. Andalusian kesähelteet ovat tälle ymmärrettävä syy.

* Vierailijoitten määrä blogissani on ollut minulle erittäin suuri yllätys. Koko 19 vaelluspäivän aikana blogiani on käyty katsomassa 2352 kertaa! Se tekee miehen onnelliseksi tätä kirjoittaessaan meridalaisen pubin rustiikkisessa nurkkahuoneessa. Suomesta sivuilla on käyty 1910 kertaa, Espanjasta 160 kertaa, USA:sta 131 kertaa, Maltalta 48 kertaa, Ranskasta 22 kertaa, Belgiasta 18 kertaa, Fidzi-saarilta 16 kertaa, Ruotsista 5 kertaa, Virosta 4 kertaa ja Norjasta 4 kertaa. Tämä on todella innostavaa. Erityisesti haluan kiittää blogiini kommentteja esittäneitä henkilöitä. Sekin tuntuu mukavalta.

12.09.16 Merida. Today Medellin - Merida 41 km.

"... The pulse of hands and feet occupied the streets,
oil was poured on buckets,
the lunatic ivory of potatoes,
tomatoes, tomatoes after tomatoes, until ocean of tomatoes"...

This is how a chilean poet Pablo Neruda described his passionate impressions of streets of Madrid 80  years ago just before the Civil War in Spain. I apologise my poor translation of the poem.
After some lines he chooses his side and send his message to Generalissimus Franco:

"... Generals, traitors,
look, what you have done to my beautiful country,
look, what you have done to my Spain"...

This morning, a couple of kilometers after Medellin sounds of industry began to dominate  the air. A huge factory for tomates aroused in front of me with its wissles, blows, sounds of tens of electrick trucks moving barrels and huge boxes from place to another. When walkin on there were tomato fields everywhere. Season for tomato harvesting was almost at its end. Most fields have been done already. many fields still under work. An army of big automatic machines sucked tomatoes and its green blades inside and immediately a green blow of blades was blown on the field again. At the same time a flow of red tomatoes started to run on a convoy belt and were shooted in a huge trailer drawn by a tractor. Really, tomatoes after tomatoes, until an ocean of tomatoes.

This afternoon I came to a certain turning point of my camino. Here in Merida routes of Camino via de la Plata (begins in Sevilla) and Camino Mozarabe (beginning in Malaga or Granada) join. It is time for a brief summary.

* So far I have been walking 441 km from Malaga  in 19 days, more than a thírd part of the whole camino. To Santiago I still have to go 799 km.

* This time of the year only a few pilgrims do Camino Mozarabe. I have met only Elisabeth, a Danish lady, with whom I walked from Malaga to Cordoba. Since that I have been walking alone. In early spring and late autumn Camino Mozarabe is more popular.

* The number of visitors in my blog has been a very positive surprise for me. So far 2352 visits has been done. The number is for sure more than I could expect. Thank You for that. There are 1910 visits from Finland, 160 visits from Spain, 131 visits from USA, 48 visits from Malta, 22 visits from France, 18 visits from Belgium, 16 visits from Fidzi.islands, 5 visits from Sweden, 4 visits from Estonia and 4 visits from Norway. This is really inspiring. I want to thank all those who have commented my blog. Thank You. My camino goes on.

Aamiainen Medellinissä Casamicaelassa Axelin kanssa kesti juttujen kanssa mukavan tunnin. My breakfast in Medellin in Casamicaela lasted an hour - because of interesting talks with Axel, the host.

Näkemiin Medellin, linna vartioi. Goodbye Medellin, the Castle secures the safety.

Sata metriä kävelyä varjossa. Siitäkin kannattaa nauttia. One hundred meters walking in shade. Enjoy it.

  

110.9.-11.9.16 Castruera - Campanario - Medellin. Tässä kahden päivän päivitykset. Vaeltajalle nämä kaksi päivää ovat olleet kahdesta syystä helppoja ja miellyttäviä päiviä. Lämpötilat ovat laskeneet kymmenisen astetta. Kaksi viikkoa ovat sopeuttaneet supisuomalaista melkoisesti Espanjan oloihin. Aamuvarhainen startti on miellyttävän "viileä", monet kilometrin edetään miltei hikoilematta. Sitten auringon noustessa ja noustuakaan lämpö tuntuu kohtuulliselta, vaikka iltapäivällä mennäänkin yli kolmenkymmenen asteen. Se on asiallinen helle kun vertailukohteena ovat kahden edellisen viikon Andalusian kymmenisen astetta polttavammat iltapäivälämmöt. Toisen mukavauuden kohtaa etenkin tämän päivän etapilla. Tähän saakka melko monet pitkät päiväetapit reitti kulkee seuduilla, joissa päivää ei voi tauottaa reitinvarren kylissä ja kaupungeissa. Mukana on ollut kannettavana tarvittava vesimäärä ja muona. Tauko pidetään kuin Lapin erämaissa. Istutaan mättäälle, kaivetaan rinkasta sitä, mitä sinne on laittanut ja nautitaan ja jatketaan matkaa.

Eilispäivänä Castruera - Campanarion kaksikymmentä kilometriä sujui leppoisasti nautiskellen. Campanarioon tultaessa tulevien vaeltajien on hyvä tietää yksi pulma. Se on majoittuminen. Ennakkotietojen mukaan kaupungissa pitäisi olla toiminnassa oleva alberga. Niin kertoo ja opastaa myös kaupunginisien tulotielle pystyttämä komea kyltti katukarttoineen ja tietoineen. Vanttera ikkunasta tupakoiva poliisimies kyllä puistaa päätään kysyjälle. Pyhiinvaeltajille on tarjolla vain patjapaikka polideportivon eli liikuntatalon lattialla. Joskus se on minullekin  kelvannut, nyt ei niinkään. Keskustan Toscana-baaria pyörittävä touhukas yrittäjä tietää ratkaisun; hänellä on pensionaatti. Siellä voi yöpyä 25 euron hintaan. Pakettiin kuuluu huone vuodevaatteineen, suihku ja koneellinen ilmastointi huoneessa. Otan sen - ilmastointi houkuttaa. Rinkka miehen Opelin takakonttiin ja hurautetaan urheilutalon lähistöllä olevaan tyhjillään olevaan toimistotaloon. Kolme avainta kouraan ja opastus. Kyllä sieltä löytyy  se pikkuruinen huone puhtailla lakanoilla, suihku ja se ilmastointi. Talossa ei liiku ketään muuta illan tai yön aikana.

Tänään 36 kilometrin päivämatkalle osui melko tasaisin välimatkoin (7-9 km) kolme kylää tai kaupunkia, joissa kulkija saattoi istahtaa paikalliseen baariin, ottaa kahvit ja bocadillon, ottaa vaikka bootsit jalasta, huokaista, ihastella paikallisten kiireetöntä elämää ja hetken päästä akut ladattuina jatkaa matkaa. Rehellisyyden nimessä täytyy kyllä oikaista, että kylistä ensimmäisessä, Magacelassa kylän ainut kahvilanpitäjä oli varhaisen sunnuntaiaamun kyseessä ollen päättänyt nukkua pitempään ja aamukahvini jäi siellä nauttimatta. Magacela (jonka lähestymisestä aamuhämärissä mukana on usean kuvan sarja) on kylä, jonka rakentaminen osoittaa tämän päivän ihmiselle selkeästi, kuinka ihmisen konkreettinen fyysinen turvallisuus oli kiinni sotilaallisesta turvallisuudesta. Magacelan kylä on kokonaan rakennettu erittäin jyrkälle kukkulalle, jonka huipulla on ollut suuri linnoitus (nyt raunioina). Sinne ja sieltä kylää voitiin puolustaa vihollista vastaan. Myös Camino Mozaraben vaeltajan on tämä nähtävä - reitti kulkee Magacelan huipulle asti ja jatkaa matkaansa samantien alas eteenpäin.

Seuraavassa etappini taukokaupungissa kahvitaukoni aikaan prosessoitui mukava performansi, josta oli mukavaa hymyhuulin jatkaa matkaa eteenpäin. Seitsemän kilometriä Magacelasta eteenpäin tuli vastaan isompi kaupunki La Haba, jossa ajattelin nauttia sen viivästyneen aamiaisen. Aukion baarin isolla terassilla otin paikkani, tilasin keski-ikäiseltä baaripariskunnalta (?) paahtoleipää, täytettä sen päälle, tuoremehua ja kahvia. Terassipöydissä istui samaan aikaan kymmenkunta ikäistäni nuorta miestä ja naista (kaikki lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä vuotta). Isäntä laittoi soimaan 70-luvun rokkia. Vauhdikasta Beatlesia, Eric Burdonia,  Rolling Stonesia ja niin edelleen. Sitten hän näki minut hytkymässä musiikin tahdissa ja vaellussaappaani tamppaavan terassin lattiaa. Hän meni sisälle, lisäsi volyymia ja tuli hymyillen seuraamaan vaikutuksia. Ikätoverit toisissa pöydissä seurasivat hymyhuulin kylään tullutta vierasta, vaeltavaa ja hytkyvää ikätoveriaan ja selvästi elivät mukana. Sitten piru meni sisälleni täällä La Haban terassilla kirkonmenojen aikaan. Päätin ylittää itseni ja olla "King of the table". Aloin käsiä taputtaen lyödä pöydässä tahtia kappaleeseen "Midnight special" /esittäjä tuntematon. Mikä mukavinta, joukko lähti taputuksiin mukaan aina kappaleen loppuun saakka. Tämä oli mukava repäisy ja useat "buen camino"-toivotukset sain sitten matkaani. Eikä hävettänyt yhtään - pikemminkin päinvastoin. Oikein mukava episodi.

10.9. -11.9.16 Castruela - Campanario - Medellin. Here is my posting of two days. For a hiker these two days have been easy and pleasant days for two reasons. The temperature has gone down almost ten degrees. The start in the morning is nowadays almost chilly and also afternoons (even though a bit more than + 30 degrees) feel to be reasonable compared to those over + 40 degrees some days ago. Another nice thing was that I experienced today. My etapa from Campanario to Medellin was 36 kilometers but there were three towns or villages between 7-8 kilometers one after each other. These breaks with service give some extraordinary refresment for a hiker that a break sitting on a stone in the middle of nowhere and enjoying drinks and snacks that you have been carrying with you in your backpack.

For those who do the camino and plan to stay her/his night in Campanario, need to know one thing. Some brochures tell that there is an alberga in the town. Same information a pilgrim can read on the multicoloured table at the entrance to the town. The policeman shakes his head; no, the only option is a floor mattress on the floor of the sports hall. Why this information was like this, I do not know. If You do not like to sleep on the floor of Polideportivo, the man in the bar Toscana is willing to arrange You a room in his Pension with 25 euros. I used that. Not good, not awful either.

The city of Magacela, 12 km after Campanario seems quite exceptional. It has been built on a very high and steep hill. Above all, on the top there has been a huge castle - now in ruins. A pilgrim doing Camino Mozarabe has to walk to the top and then immediately down following the route. In Magacela I did not succed to have my morning coffee. It was Sunday morning and the owner of the only bar had decided to sleep a bit later this morning.

But in Haba, seven kilometers later I had my desayuno and somehow extempore I coud be a part in a fascinating little performance. I sat at my table in a bar terrace having my coffee, juice and something else. There were about ten other people sitting in the bar at the same time, most of them youngsters like me (closer to their 70 years than 60 years). The music in loudspeakers was tempting, good rock and roll from 70'ies. Wild recordings made by Beatles, Rolling Stones, Eric Burdon and the Animals etc. The owner of the bar observed my reactions, I stomped my walking boots on the terrace floor, shaked my body with the rhytm, drank my coffee and enjoyed a lot. Then he went inside, increased the volume, came outside and watched the reactions of me and audience. Then I had an inspiration; in this moment I want to be the King of this terrace. A song " Midnight special" was running and I began to give the beat with clapping my hands. And in that moment, during the Sunday morning seremony in the church in the town of Haba all the aged customers of that bar began to boost the beat of the song by clapping hands. Smiling faces, many joyful "buen caminos" for me when I continued my hiking. Nice, little episode, that made me smile for many kilometers.

Hylätyt rautatieasemat näkyvät ratavarsilla niin Espanjassa kuin Suomessakin. - Forsaken railwaystations are seen both in Spain than in Finland as well.

Menos Biblias - mas orgasmos eli vähemmän raamattuja - enemmän orgasmeja kuvaa paikallinen filosofi elämän prioriteettejaan hylätyn rakennuksen seinässä. - Menos Biblias - mas orgasmos- Less Biblias - more orgasms describes a local philosopher his/her priorities on the wall of a forsaken building.

Medellin, hieno historiallinen kaupunki tutustuttavaksi

Tämän sunnuntain yötauon vietän Medellinin mielenkiintoisessa kaupungissa, josta historiaa riittää mielin määrin. Mittakaava on niin erilainen. Melkoinen osa suomalaisista kaupungeista on iältään muutamia vuosia vanha. Toinen asia on se, että entisaikaan melkoinen osa kaupunkitaloista tehtiin kivestä - Suomessa puusta. Maailman myllerryksissä ja elämän kuluttaessa kivitalot tahtovat säilyä, puutalot ja jopa puiset kaupungit joko palaa tai muuten lahota. Siksikin näitä muinaismerkkejä näkee Etelä-Euroopassa enemmän.

Medellinin kaupungista ensimmäiset merkinnät ovat roomalaisten ajoilta vuodelta 79 ennen ajanlaskumme alkua, melkein kaksituhatta vuotta sitten. Silloin kaupunkia mainittiin  nimellä Metellinum. Merkittävimmät nähtävyydet ovat kaupungin yläpuolelle kohoavan 1400-luvulla rakennetun linnan rauniot, roomalaisten rakentama ja melko hyvin säilynyt amfiteatteri, 1300-luvulla rakennettu Santiagon kirkko sekä alkujaan roomalaisten rakentama, sitten tuhottu ja uudelleen rakennettu Puente de los Austrias. Tämä on mielenkiintoinen kaupunki, sopivankokoinen tutustuttavaksi.

Yöksi löysin tähänastisista sympaattisimman albergan. Michaela Diaz pitää Medellinissä kotinsa alakerrassa yksityistä albergaa, jossa hän majoittaa vieraitaan 25 eurolla yö. Siihen hintaan saa käyttöönsä sievän huoneen hänen sievässä kodissaan, mahdollisuuden keittiön ja miellyttävän sisäpihan käyttöön ja aamiaisen pyydettyyn aikaan. Pakettiin kuuluu myös, että vaeltajan hikiset vaatteet heitetään pesukoneeseen ja Espanjan ilta-aurinko kuivaa ne puolessa tunnissa taas kuiviksi ja raikkaiksi. Raikkaiksi ne kokemukseni mukaan albergan lavuaarissa tehdyissä viikkojen käsipesussa koskaan tule. Ainakaan minulla. Casa de Micaela on helposti löydettävissä Medellinin pääkadulla. Varauksen voi tehdä puhelimella 924822816. Suosittelen lämpimästi.

Medellin, an interesting town full of history to explore
This night I shall sleep in an interesting town Medellin. The scale between some of these towns in Southern Europe compared with most of the towns in Finland is so different. Most of our towns have an age of some hundred years. Here you speak of thousands of years. Another important fact is that here in Middle- and South-European countries big houses were made of stone. In our country the material was wood. During years, decades and hundreds of years wooden houses were either burnt or otherwise they became rotten. Stone houses survived.

First remarks of the town Medellin are found from year 79 before Christ. This means almost 2000 years ago. That time in Roman documents the town was called by the name Metellinum. This really is an interesting town to see. Most significant places are ruins of the castle (built in 1400'ies), an amphitheatre built by romans, Iglesia de Santiago from 1300'ies and the bridge, Puente de los Asturias, first built by Romans, then demolished and then again rebuilt.

For the night I found so far the most pleasant alberga for myself. Micaela Diaz runs a private alberga in her home in the center of Medellin. With a price of 25€ she provides you with a very nice room, breakfast at the time you wish, access to her kitchen and a cosy patio and a laundry machine that washes all the sweats and smells out of your dirty clothes included. And a WiFi too, I can recommend this. You can make a reservation by phone 924 822816.