06.09.16 Alcaracejos. Tänään oli edessä toistaiseksi pisin päiväetappi 38 kilometriä Villahartasta Alcaracejosiin. Lähtövalmistelut tehtiin haasteen mukaisesti. Herätys ennen viittä, rinkkaan normaalivesien lisäksi kaksi 1,5 litran vesipulloa (tarkoittaa kolme kiloa ekstraa) ja vähän syötävää. Etukäteistietojen mukaan tämä koko vajaan neljäkympin osuus on pakko edetä ilman välillä olevia palveluita. Viideltä sitten tielle otsalampun valossa. Ensin vajaa kilometri asvaltilla ja sitten poluille. Camino Mozaraben ystävien yhdistys on tehnyt erinomaista työtä reittimerkinnöissään. Keltaiset nuolet löytyvät hyvin otsalampunkin valossa. Tämän etapin alkupäässä alkavat lisäksi toistua säännöllisin väliajoin polkua tai tietä reunustavat graniittipylväät nuolineen. Osuus kulkee taas kumpuilevassa maastossa. Auringonnousu täällä reilut kaksi tuntia startin jälkeen on taas mieluisa kokemus. Rautatammia, pinjamäntyjä, pensastoa ja monenlaisia karja-aitauksia tulee vastaan. Vaeltajan säikäyttämänä pinkaisee eräässä aitauksessa toistakymmenpäinen mustien possujen lauma sähäkkään raviin yllättävän vauhdikkaasti kuin vinttikoirat - pikkupossut lyhyine jalkoineen tikuttavat somasti muiden mukana. Tämä onkin alueen erikoisuus. Mustat siat tuottavat huippukinkkua maailman ravintoloiden herkkupöytiin - kovaan hintaan tietysti. Sen erikoisen ja hinnakkaan makunsa possut saavat ruokavalioon lisätyistä rautatammen terhoista, kerrotaan. Näin se varmaan on, mitä tuota epäilemään. Somia ovat nämä possut joka tapauksessa. Ennakkotiedoista poiketen kohtaan noin 24 kilometrin kohdalla vaeltajille varatun vesipisteen. Tämä Villa san Juanin portinpieleen pystytetty vesihana on kyltin tunnuksista päätellen pystytetty tilanomistajan ja caminoystävien yhteistyönä. Nimeksi on tietysti laitettu Fuente san Juan - San Juanin lähde. Tämä vesipiste on varmasti vaeltajille tarpeellinen tällä pitkällä ja kuivalla etapilla.
Lämpötila nousee tänä iltapäivänä seudulla + 42 asteeseen. Täällä vaeltajan on järkevää pitää juomataukoja riittävästi ja juoda koko ajan. Kulkija hikoilee runsaasti koko ajan - jopa varjossa istuessaan. Lähtötilanteen litran juomapullo ja kolmen litran varapullot (yhteensä 4 litraa) tarvitsivat lisäkseen täydennystä San Juanilta. Tästä jatkuvasta juomisesta huolimatta Alcaracejosiin laahusti iltapäivällä melko voimaton ja kuiva ukko. Että kyllä voikin kylmä olut ja kylmä kivennäisvesipullo maistua hyvältä baarin ilmastoidussa salissa. Albergakin tässä 1200 asukkaan kylässä on. Minä päätin ansainneeni yön hostalin ilmastoidussa viileässä huoneessa. Hintana tällä kertaa 19 euroa yö.
06.09.2016 Alcaracejos. Today I face the longest etapa so far in Camino Mozarabe, 38 km from Villaharta to Alcaracejos. According to my previous information, with no services for water or food at all. Start at 5.00 in the dark with headlamp, three litres extra water (means 3 kilos) and some snacks packed in backpack. Thanks to the association of caminofriends the track is very well signalled - even in dark hours. Holm oaks, pinjas, and a lot of fences for cattling sheep, cows, goats and funny looking little black pigs. Actually this last is the speciality of this region. Ham made of these black pigs is produced here for top restaurans and top chefs all around the world. With a high price, of course. They have a lot of acorn of holm oak in their menu - that is told to be the reason for this extraorinary flavor of the meat. For me as a bypassing hiker these cute animals give a funny show when running fast like whippets with their tiny legs immediately, when noise of my walking poles give an alarm. Sweetlooking babypigs included.
About 24 km after Villaharta I meet a positive surprise. A water tap has been installed just by the gate of a farm Villa san Juan. This tap seems to be built in co-operation with the farm San Juan and local caminofriends. For sure this tap will be used by pilgrims and hikers of this hard and long etapa,
Today is really hot. The temperature gets up until + 42 degrees in the afternoon. Here drinking and sufficient water supplies are really necessary. Even though I had four litres water with me in the morning I had to refill my tanks using Fuente san Juan. Here in this burning sun you sweat much all the time, also when you sit in shade. In spite of constant drinking a very tired and dry hiker entered the village of Alcaracejos late afternoon today. Not a big wonder that a cold beer and a bottle of cold mineral water in an air conditioned bar is best that you could never imagine in that moment. I decided that a night in a cool, air conditioned hostal room will be my trophy of today. Price of that is 19 euros.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHyvä että selvisit perille. Ajattelin jo, että pitääköhän täältä Suomesta käsin hälyttää Alcaracejosin Gurdia Civil etsimään caminolle kuumuuteen nääntynyttä suomalaista vaeltajaa.
VastaaPoistaTaidat metsästellä extreme- kokemuksia. Suo nyt itsellesi ja kehollesi muutama lepopäivä. Ei Espanjan säätiedotuksissa kuumuusvaroituksia anneta ihan turhaan. Loppumatka, jos keho palautuu, onkin sitten sinulle leikin tekoa, vaikka menisit Ourensen mäkisten maisemien kautta Santiagoon. Hinojosa del Duguesta on Monterrubio de la Serenaan on vain hieman keskimääräistä pidempi etappi ennen Meridaa ja Hopeatietä. Hinojosan jälkeen pääset sitten Extremaduran puolelle, haikaroiden ja paprikoiden maakuntaan. Hinojosasta voi myös tehdä pikku koukkauksen Belalcazariin Andalusian luoteiskolkassa, joka on mielestäni varsin mielenkiintoinen paikka rapistuneine linnoineen. Itse olen nimennyt sen Andalusian Viipuriksi.
Jos haluat kerätä kilometrejä ja hakea lisää haasteita, niin seuraavan kerran sinun kannattaa aloittaa Camino Mozárabe Almeriasta. Sieltä lähtee yksi merkitty haara Granadaan kautta Cordobaan.
Buen Camino
Raimo Ranta, Socio finlandese de la Asosiácion Jacobea de Málaga
PS. Korjasin edellisen kommentin kirjoitusvirheitä, siksi poistin ja lisäsin sen oikoluettuna uudelleen
Kiitos kommenteistasi ja tulevien etappien vinkeistä. Oli se tosiaan ankara matka kokeneellekin vaeltajalle - iltapäivän kilometrit +42 asteen kuumuudessa olivat lappilaislähtöiselle ukolle todellakin uusi kokemus. Camino Mozarabelle ei taida ketään kannata suositella lähtemään kuin keväällä tai syyskuun loppupuolelta alkaen. Kirjoitan tätä jo Hinojosa del Duguessa. Tämän päivän reilu parikymppinen oli oikein mieluisa reitti; tasaista maata, heti noin viitosen jälkeen Villanueva del Dugue, jossa baari auki (siellä aamiainen), perillä heti kunnantalon vieressä sievä, siisti ja uusi alberga, jonne avaimen saa poliisilta (kuten täällä usein). Meridasta eteenpäin reitti onkin jo tuttua. Camino via de la Platan kuljin muutama vuosi sitten.
VastaaPoistaHyvää syksyä.
Ilkka Pernu
Heinä-, elo- ja syyskuun alku ovat tosiaan yleensä aika kuumaa aikaa. Harva urhoollinen tuolla reitillä silloin on liikkeellä. Kevät on miellyttävämpi lämpötilojen ja maiseman vehreyden takia. Olet huomannut varmaan, että aika paljon tämä camino kulkee alkumatkasta pelto- ja viljelysteillä, jotka varsinkin alkumatkasta ovat savisia, joten keväällä, jos vettä tulee taivaalta, joutuu melkein pakosta käpöttelemään pääteiden pientareita pitkin. Onhan tietysti muillakin caminoilla peltoteitä, mutta usein ne ovat sorapohjaisia. Saviliejukkojen lisäksi purot ja joet saattavat myös keväällä tulvia ja sekin pakottaa kiertämään pääteiden siltojen kautta. Niinhän se on tietysti muillakin reiteillä. Nykyään ilmaston muuttueessa on vaikea ennustaa talven ja kevään olosuhteita. Espanja talvet kun eivät ole veljiä keskenään. Parina viime vuotena ovat talvet olleet yllättävän kuivia ja sateet ovat tulleet Andalusiassa vasta huhti-toukokuussa. Eli oli kyseessä myöhäissyksy, talvi tai kevät on syytä varautua monenlaiseen säähän, siis kesäkuukausia lukuuun ottamatta, jolloin aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta. Mutta kaikenhan ei aina tarvitse mennä kuten Strömsössä, kiikkustuolissahan ei olisi sitten mitään muisteltavaa.
VastaaPoista