9.9.16 Castruera. Tälle päivälle oli varattuna kuljettavaksi noin 20 kilometriä Monterrubiosta Castrueraan. Rinkka selkään kello seitsemän, hostelin ulko-ovi avataan ja ulkona odottaa miellyttävä yllätys. Sää on lauhtunut, jos näin käänteinen ilmaisu suomalaiselta sallitaan. Lämpötila on tullut alaspäin useita asteita. Ulkona on miellyttävän aamuviileä ilma, hihattomassa paidassa mainiosti kulkemisen salliva eikä sellainen heti hikeä pintaan pukkaava keli, joilla jokaisen neljäntoista aikaisemman vaelluspäivän on saanut aloittaa. Castrueran pikkukaupunkiin reitti vie tällä kertaa tietä pitkin, yli puolet kapeaa ja hiljaista asfalttitietä pitkin ja loput hiekkatiellä. Maisemat ovat edelleen avaria ja kauniita. Kumpuilevassa maastossa pensaita, oliiviviljelmiä, isoja rautatammia ja tammiryhmiä pelloilla, joilta sato on jo korjattu. Ja taustalla kallioisia vuoria. Helppoa ja mieluisaa tänään on taivaltaa ja silmitellä näkymiä. Tällaiset hetket ovat niitä helmiä, joita vaeltaja hakee. Tähän ei tarvita mitään muuta tai enemmän. Vain kävelet ja koet.

Castrueran kaupunki on rakennettu korkealle mäelle aikaan, jolloin leveitä katuja ei juuri tarvittu. Ayuntamienton eli kaupungintalon ja siellä yleensä sijaitsevan poliisiaseman löytäminen vaatii taas kerran jonkinmoisen punnertamisen ylämäkeen kapeita ja sokkeloisia mukulakivikatuja pitkin. Harmiksi tätä ei enää koe. Omalla laillaan se on melko eksoottistakin haahuilla keskellä pittoreskia historiaa ja kysellä paikallisilta suunnistusohjeita.

Poliisiasemalla asiat sujuvat taas tuttuun tapaan ripeästi. Passista kopio, credencialiin sello (leima), tällä kertaa kahdeksan euron laskutus, avain kouraan ja käsimerkein annettu opastus albergaan. Vaeltajien majoitukseen on Camino Mozarabella todella panostettu. Tälläkin kertaa käytettävissä on siisti, uudenkarhea suuri huoneisto, jossa kahdessa huoneessa kummassakin majapaikat neljälle (yhteensä kahdeksalle), kahdet sairaalasiistit suihku- ja toilettitilat, tilava keittiö pöytineen, moderni keittiötekniikka, astiat ja ruokailutilat. Tällaista tasoa en ole näin usein viidellä aikaisemmalla Espanjan caminollani kohdannut. Kun yksin tässä vaiheessa vaellan, yksin myös tätä tilaa rauhassa saan hallinoida ja näissä tyylikkäissä neliöissä huhuilla. Kahden päivämatkan päässä takanani vaeltava Elisabeth viestittää illalla, että välissämme on vieraskirjamerkintöjen perusteella kaksi vaeltajaa kulkemassa samaa reittiä samaan suuntaan. Aika näyttää kohtaammeko.

09.09.16 Castruera. The plan for today was to hike about 20 km from Monterrubio to Castruera. Backback on shoulders at 7.00, the door opens and I meet a surprise. The temperature has gone down many degrees. The weather is ideal for a hiker, not too cold for using sleeveless skirt but not as hot and sweating as those 14 previous days that I have had to get used to. The track goes this time all the way along minor road. More than half of it is tarmac road, the rest narrow gravel road. Only a few cars go by, morning silence, sunrise, hilly wiews, olive fields, big holm oaks standing on fields where the harvest already has been cut off. And on background, as frames in painting stony mountains. These unique moments in hiking is something I like very much. You do not have to do anything extra - just walk and experience.

The town of Castruera has been built on a high hill during times when there was no need to think about cars. It takes a time to push myself to the center on those very narrow stony "streets". Everything runs fast in police station again. Copy of your passport, sello on your credencial, eight euros cash, signature, you get the key and that's it.  The alberga is a very positive surprise again. They have really focused brains and euros on this topic in Camino Mozarabe towns. This we have all the reasons to be grateful for. Alberga is a modern, light-coloured new complex with two four-beds bedrooms, two washrooms, modern, well provided kitchen and a spacious dining-room. So pleasant, I have to say. This time I can spend my night here like a king - alone. Elisabeth who walks two days after me mails me a message: according to remarks in alberga guestbooks two pilgrims are walking this camino between us. The time will tell if we shall meet.

Among my photos of today there is a special photo for Toril, my companion on many hundred kilometers on Camino Francais 2008. Dear Toril, your efforts on camino are not forgotten. Here You can see that now You have a camino dedicated only for You here in Spain. Great!