17.9.2016 Canaveral. Jos pyhiinvaeltajana yövyt, harkitse tarkkaan, kannattaako Cacer de Cacaresissa yöpyä keskustassa (sinänsä optimaalisella paikalla) olevassa kunnallisessa albergassa. Paikka on vähän aikansa elänyt, kuten monet muutkin albergoista. Kaksi asiaa tekee yöpymisen "haastelliseksi". Ensimmäinen on se, joku nokkela Norman on keksinyt tuunata teräsvieteripohjaisia kerrossänkyjä kiinnittämällä jokaiseen sänkyyn nippusiteillä patjan alle patjan kokoisen vanerilevyn. Sehän kaikuu, kuin sellon pohja. Kahdessa melko pienessä huoneessa on neljä kerrossänkyä kummassakin, mikä tarkoittaa kaksi kertaa kahdeksan nukkujaa eli kuusitoista nukkujaa samalla öisellä kuuloalueella. Kun henkilö A ylä- tai alasänkyllä kääntää kylkeään, sängyn kirskunta on kuin radion sinfoniaorkesterin atonaalisessa esityksessä. Kun kuusitoista henkeä yön aikana kääntää kukin kymmeniä kertoja kylkeään on täyttä kestoaikaa pitempi hermoja raastava konsertti valmis. Toinen vekkuli seikka on näiden kahden huoneen ainoan vessan sijainti. Se sijaitsee  siten, että WC:n ohuen muovisen oven ja heti oven takaisessa huoneessa nukkumista yrittävän välinen käytävä on varmasti alle puoli metriä. Oven edessä nukkumista yrittävät vaeltajapolot pystyvät tahtomattaan ja ponnistelematta pitämään tarkan kirjanpidon kaikkien yöllisten käyttäjien toimituksista, kestosta, lorinoista, puhalluksista ja ääntelyistä yöllisten piipahtelujensa aikana. Tämä alberga ei ollut mukava, Kaupungissa on toinen, yksityinen alberga myös.

Tälle päivälle olin varannut etapin Embalse de Alcantaran kautta Canaveraliin yhteensä 32 kilometriä. Liikkeelle lähdin varttia vaille kuusi komean täydenkuun valaistessa maisemaa. Tällä valaistuksella tunnelma oli pehmeä ja hieman aavemainen. Kun ollaan edelleen Espanjan lihankasvatuksen ykkösaluella Extremadurassa, kulkee reitti usein laidunaitauksien läpi. "Sulje portti, ole hyvä." kehoittaa kulkijaa kyltti asiallisesti aina kun portilla ollaan. Kerran juoksi kettu reitin poikki silmät otsalamppuni keilassa välkähdellen, muutaman kerran säikäytti puhalluksellaan lehmä polun sivun pimeässä outoa kulkijaa ihmetellessään. Valtaosan matkaa tämä reitti seuraa vanhaa roomalaistietä ja yhdessä mutkassa rypäs kivestä hakattujen roomalaisten millerioitten aihioita (?) oli odottanut noutajiaan jo kaksituhatta vuotta. Tämä oli hyvä osuus, jonka vedin vauhdilla. Perillä Canaveralissa olin jo puoleltapäivin.

17.09.16 Cacares de Caceres - Canaveral 32 kilometers. For this stage of 32 kilometers I started early at 05.45.  It was full moon. The atmosphere was soft and a bit spookie. The route penetrated very often hences for cows, lambs and goats - I still am in the middle of Extremadura, the major province for meat production in Spain. Once a fox ran across my path with its eyes flashing on my headlamp's beam. A couple of times a cow frightened me with its strong blow when it was standing in bushes in dark just by my track. "Close the gate, please" asks a sign in a friendly way every time I arrive at the gate to go through. Most times this pilgrimage route follows an old roman road. In one curve a walker may see a couple of almost finished stony Roman millerios / milestones (?) waiting for transport somewhere. Somehow this transport has been delayed for two thousand years. This stage was very good for me and I did that by speeding a bit. I was in Canaveral about twelwe o´clock.