110.9.-11.9.16 Castruera - Campanario - Medellin. Tässä kahden päivän päivitykset. Vaeltajalle nämä kaksi päivää ovat olleet kahdesta syystä helppoja ja miellyttäviä päiviä. Lämpötilat ovat laskeneet kymmenisen astetta. Kaksi viikkoa ovat sopeuttaneet supisuomalaista melkoisesti Espanjan oloihin. Aamuvarhainen startti on miellyttävän "viileä", monet kilometrin edetään miltei hikoilematta. Sitten auringon noustessa ja noustuakaan lämpö tuntuu kohtuulliselta, vaikka iltapäivällä mennäänkin yli kolmenkymmenen asteen. Se on asiallinen helle kun vertailukohteena ovat kahden edellisen viikon Andalusian kymmenisen astetta polttavammat iltapäivälämmöt. Toisen mukavauuden kohtaa etenkin tämän päivän etapilla. Tähän saakka melko monet pitkät päiväetapit reitti kulkee seuduilla, joissa päivää ei voi tauottaa reitinvarren kylissä ja kaupungeissa. Mukana on ollut kannettavana tarvittava vesimäärä ja muona. Tauko pidetään kuin Lapin erämaissa. Istutaan mättäälle, kaivetaan rinkasta sitä, mitä sinne on laittanut ja nautitaan ja jatketaan matkaa.

Eilispäivänä Castruera - Campanarion kaksikymmentä kilometriä sujui leppoisasti nautiskellen. Campanarioon tultaessa tulevien vaeltajien on hyvä tietää yksi pulma. Se on majoittuminen. Ennakkotietojen mukaan kaupungissa pitäisi olla toiminnassa oleva alberga. Niin kertoo ja opastaa myös kaupunginisien tulotielle pystyttämä komea kyltti katukarttoineen ja tietoineen. Vanttera ikkunasta tupakoiva poliisimies kyllä puistaa päätään kysyjälle. Pyhiinvaeltajille on tarjolla vain patjapaikka polideportivon eli liikuntatalon lattialla. Joskus se on minullekin  kelvannut, nyt ei niinkään. Keskustan Toscana-baaria pyörittävä touhukas yrittäjä tietää ratkaisun; hänellä on pensionaatti. Siellä voi yöpyä 25 euron hintaan. Pakettiin kuuluu huone vuodevaatteineen, suihku ja koneellinen ilmastointi huoneessa. Otan sen - ilmastointi houkuttaa. Rinkka miehen Opelin takakonttiin ja hurautetaan urheilutalon lähistöllä olevaan tyhjillään olevaan toimistotaloon. Kolme avainta kouraan ja opastus. Kyllä sieltä löytyy  se pikkuruinen huone puhtailla lakanoilla, suihku ja se ilmastointi. Talossa ei liiku ketään muuta illan tai yön aikana.

Tänään 36 kilometrin päivämatkalle osui melko tasaisin välimatkoin (7-9 km) kolme kylää tai kaupunkia, joissa kulkija saattoi istahtaa paikalliseen baariin, ottaa kahvit ja bocadillon, ottaa vaikka bootsit jalasta, huokaista, ihastella paikallisten kiireetöntä elämää ja hetken päästä akut ladattuina jatkaa matkaa. Rehellisyyden nimessä täytyy kyllä oikaista, että kylistä ensimmäisessä, Magacelassa kylän ainut kahvilanpitäjä oli varhaisen sunnuntaiaamun kyseessä ollen päättänyt nukkua pitempään ja aamukahvini jäi siellä nauttimatta. Magacela (jonka lähestymisestä aamuhämärissä mukana on usean kuvan sarja) on kylä, jonka rakentaminen osoittaa tämän päivän ihmiselle selkeästi, kuinka ihmisen konkreettinen fyysinen turvallisuus oli kiinni sotilaallisesta turvallisuudesta. Magacelan kylä on kokonaan rakennettu erittäin jyrkälle kukkulalle, jonka huipulla on ollut suuri linnoitus (nyt raunioina). Sinne ja sieltä kylää voitiin puolustaa vihollista vastaan. Myös Camino Mozaraben vaeltajan on tämä nähtävä - reitti kulkee Magacelan huipulle asti ja jatkaa matkaansa samantien alas eteenpäin.

Seuraavassa etappini taukokaupungissa kahvitaukoni aikaan prosessoitui mukava performansi, josta oli mukavaa hymyhuulin jatkaa matkaa eteenpäin. Seitsemän kilometriä Magacelasta eteenpäin tuli vastaan isompi kaupunki La Haba, jossa ajattelin nauttia sen viivästyneen aamiaisen. Aukion baarin isolla terassilla otin paikkani, tilasin keski-ikäiseltä baaripariskunnalta (?) paahtoleipää, täytettä sen päälle, tuoremehua ja kahvia. Terassipöydissä istui samaan aikaan kymmenkunta ikäistäni nuorta miestä ja naista (kaikki lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä vuotta). Isäntä laittoi soimaan 70-luvun rokkia. Vauhdikasta Beatlesia, Eric Burdonia,  Rolling Stonesia ja niin edelleen. Sitten hän näki minut hytkymässä musiikin tahdissa ja vaellussaappaani tamppaavan terassin lattiaa. Hän meni sisälle, lisäsi volyymia ja tuli hymyillen seuraamaan vaikutuksia. Ikätoverit toisissa pöydissä seurasivat hymyhuulin kylään tullutta vierasta, vaeltavaa ja hytkyvää ikätoveriaan ja selvästi elivät mukana. Sitten piru meni sisälleni täällä La Haban terassilla kirkonmenojen aikaan. Päätin ylittää itseni ja olla "King of the table". Aloin käsiä taputtaen lyödä pöydässä tahtia kappaleeseen "Midnight special" /esittäjä tuntematon. Mikä mukavinta, joukko lähti taputuksiin mukaan aina kappaleen loppuun saakka. Tämä oli mukava repäisy ja useat "buen camino"-toivotukset sain sitten matkaani. Eikä hävettänyt yhtään - pikemminkin päinvastoin. Oikein mukava episodi.

10.9. -11.9.16 Castruela - Campanario - Medellin. Here is my posting of two days. For a hiker these two days have been easy and pleasant days for two reasons. The temperature has gone down almost ten degrees. The start in the morning is nowadays almost chilly and also afternoons (even though a bit more than + 30 degrees) feel to be reasonable compared to those over + 40 degrees some days ago. Another nice thing was that I experienced today. My etapa from Campanario to Medellin was 36 kilometers but there were three towns or villages between 7-8 kilometers one after each other. These breaks with service give some extraordinary refresment for a hiker that a break sitting on a stone in the middle of nowhere and enjoying drinks and snacks that you have been carrying with you in your backpack.

For those who do the camino and plan to stay her/his night in Campanario, need to know one thing. Some brochures tell that there is an alberga in the town. Same information a pilgrim can read on the multicoloured table at the entrance to the town. The policeman shakes his head; no, the only option is a floor mattress on the floor of the sports hall. Why this information was like this, I do not know. If You do not like to sleep on the floor of Polideportivo, the man in the bar Toscana is willing to arrange You a room in his Pension with 25 euros. I used that. Not good, not awful either.

The city of Magacela, 12 km after Campanario seems quite exceptional. It has been built on a very high and steep hill. Above all, on the top there has been a huge castle - now in ruins. A pilgrim doing Camino Mozarabe has to walk to the top and then immediately down following the route. In Magacela I did not succed to have my morning coffee. It was Sunday morning and the owner of the only bar had decided to sleep a bit later this morning.

But in Haba, seven kilometers later I had my desayuno and somehow extempore I coud be a part in a fascinating little performance. I sat at my table in a bar terrace having my coffee, juice and something else. There were about ten other people sitting in the bar at the same time, most of them youngsters like me (closer to their 70 years than 60 years). The music in loudspeakers was tempting, good rock and roll from 70'ies. Wild recordings made by Beatles, Rolling Stones, Eric Burdon and the Animals etc. The owner of the bar observed my reactions, I stomped my walking boots on the terrace floor, shaked my body with the rhytm, drank my coffee and enjoyed a lot. Then he went inside, increased the volume, came outside and watched the reactions of me and audience. Then I had an inspiration; in this moment I want to be the King of this terrace. A song " Midnight special" was running and I began to give the beat with clapping my hands. And in that moment, during the Sunday morning seremony in the church in the town of Haba all the aged customers of that bar began to boost the beat of the song by clapping hands. Smiling faces, many joyful "buen caminos" for me when I continued my hiking. Nice, little episode, that made me smile for many kilometers.

Hylätyt rautatieasemat näkyvät ratavarsilla niin Espanjassa kuin Suomessakin. - Forsaken railwaystations are seen both in Spain than in Finland as well.

Menos Biblias - mas orgasmos eli vähemmän raamattuja - enemmän orgasmeja kuvaa paikallinen filosofi elämän prioriteettejaan hylätyn rakennuksen seinässä. - Menos Biblias - mas orgasmos- Less Biblias - more orgasms describes a local philosopher his/her priorities on the wall of a forsaken building.

Medellin, hieno historiallinen kaupunki tutustuttavaksi

Tämän sunnuntain yötauon vietän Medellinin mielenkiintoisessa kaupungissa, josta historiaa riittää mielin määrin. Mittakaava on niin erilainen. Melkoinen osa suomalaisista kaupungeista on iältään muutamia vuosia vanha. Toinen asia on se, että entisaikaan melkoinen osa kaupunkitaloista tehtiin kivestä - Suomessa puusta. Maailman myllerryksissä ja elämän kuluttaessa kivitalot tahtovat säilyä, puutalot ja jopa puiset kaupungit joko palaa tai muuten lahota. Siksikin näitä muinaismerkkejä näkee Etelä-Euroopassa enemmän.

Medellinin kaupungista ensimmäiset merkinnät ovat roomalaisten ajoilta vuodelta 79 ennen ajanlaskumme alkua, melkein kaksituhatta vuotta sitten. Silloin kaupunkia mainittiin  nimellä Metellinum. Merkittävimmät nähtävyydet ovat kaupungin yläpuolelle kohoavan 1400-luvulla rakennetun linnan rauniot, roomalaisten rakentama ja melko hyvin säilynyt amfiteatteri, 1300-luvulla rakennettu Santiagon kirkko sekä alkujaan roomalaisten rakentama, sitten tuhottu ja uudelleen rakennettu Puente de los Austrias. Tämä on mielenkiintoinen kaupunki, sopivankokoinen tutustuttavaksi.

Yöksi löysin tähänastisista sympaattisimman albergan. Michaela Diaz pitää Medellinissä kotinsa alakerrassa yksityistä albergaa, jossa hän majoittaa vieraitaan 25 eurolla yö. Siihen hintaan saa käyttöönsä sievän huoneen hänen sievässä kodissaan, mahdollisuuden keittiön ja miellyttävän sisäpihan käyttöön ja aamiaisen pyydettyyn aikaan. Pakettiin kuuluu myös, että vaeltajan hikiset vaatteet heitetään pesukoneeseen ja Espanjan ilta-aurinko kuivaa ne puolessa tunnissa taas kuiviksi ja raikkaiksi. Raikkaiksi ne kokemukseni mukaan albergan lavuaarissa tehdyissä viikkojen käsipesussa koskaan tule. Ainakaan minulla. Casa de Micaela on helposti löydettävissä Medellinin pääkadulla. Varauksen voi tehdä puhelimella 924822816. Suosittelen lämpimästi.

Medellin, an interesting town full of history to explore
This night I shall sleep in an interesting town Medellin. The scale between some of these towns in Southern Europe compared with most of the towns in Finland is so different. Most of our towns have an age of some hundred years. Here you speak of thousands of years. Another important fact is that here in Middle- and South-European countries big houses were made of stone. In our country the material was wood. During years, decades and hundreds of years wooden houses were either burnt or otherwise they became rotten. Stone houses survived.

First remarks of the town Medellin are found from year 79 before Christ. This means almost 2000 years ago. That time in Roman documents the town was called by the name Metellinum. This really is an interesting town to see. Most significant places are ruins of the castle (built in 1400'ies), an amphitheatre built by romans, Iglesia de Santiago from 1300'ies and the bridge, Puente de los Asturias, first built by Romans, then demolished and then again rebuilt.

For the night I found so far the most pleasant alberga for myself. Micaela Diaz runs a private alberga in her home in the center of Medellin. With a price of 25€ she provides you with a very nice room, breakfast at the time you wish, access to her kitchen and a cosy patio and a laundry machine that washes all the sweats and smells out of your dirty clothes included. And a WiFi too, I can recommend this. You can make a reservation by phone 924 822816.