Sunnuntai 18.09.16 Galisteo. Tämän sunnuntaipäivän tämä nomadi omisti 28 kilometrille Canaveralista Galisteoon. Normaaleina pyhäpäivinä varhainen aamiainen olisi jäänyt saamatta - kahvilanpitäjät vetävät täällä lonkkaa sunnuntaisin pitempään ja avaavat myöhemmin. Onneksi Canaveralin mukavan albergan ylläpitäjäpariskunta ajatteli toisin eli asiakasystävällisesti. Runsas aamiainen oli tarjolla jo kello 7.00. Tälle Canaveralin yksityiselle albergalle ja sen hospitaleroille voin antaa erinomaisen arvosanan. Siisti, sisältä vasta modernisoitu vanha rakennus pääkadun varrella majoittaa enimmillään 20 asiakasta - viisi sänkyä neljässä valoisassa huoneessa. Ystävällinen palvelu, hyvät suihku- ja saniteettitilat ja muutkin tilat. Alakerrassa aamiaishuone ja terassipöytiä takapihalla. Kun vieras on rauhoittunut majoitukseen, isäntä pyytää kohteliaasti kulkijan hikiset vaellusvaatteet, heittää ne pesukoneeseen, vie ne ohjelman pyörittyä narulle ja Espanjan tehokkaan aurinkokuivauksen jälkeen voit poimia puhtaat, kuivat ja hajuttomat vaatteesi narulta seuraavaan käyttöön. Se on oikein mukavaa kaltaiselleni nyrkkipyykkiä inhoavalle vaeltajalle. Alberga veloittaa yöstä 15 euroa ja aamiaisen kanssa 18 euroa. Täällä oli mukavaa yöpyä.

Reitti Galisteoon antaa myös mukavia väristyksiä. Kun kaupungin kivikadut jäävät taakse, kulku jatkuu pitkin ikivanhoja metsäpolkuja suurten pinjojen ja rautatammien keskellä ja varjoissa. Silmät sulkemalla pinjojen keskellä pääsee mielikuvissaan helposti kotimaiseen helteiseen mäntymetsään - jos niin haluaa. Karjaportteja reitillä kohtaa kymmenittäin. Kun yksi aitaus päättyy, toinen alkaa. Matkaa taitetaan melkein koko ajan aidatuilla luonnonlaitumilla. Kaupunkiin tulo meni kilometrin pitkäksi. Tultiinkin Galisteon viereiseen pikkukylään, jonne Alberque-viitta opasti yöpymään.

Espanjassa vaeltaja tapaa lähes aina auttavaisia ja ystävällisiä ihmisiä. Tulo Galisteoon / San Giliin oli tästä jälleen mieleen painuva lämmin kokemus. Tulimme kaupunkiin yhtä matkaa saksalaisen avioparin kanssa. Sunnuntaipäivä kello yhden ja kahden välillä, kadut olivat ihmisistä tyhjinä. Kunnallisen albergan ovi oli lukossa, ei soittokelloa, ei puhelinnumeroa. Yksi oppaasta löytynyt puhelinnumero ei tärpännyt. Vastaajalla ei ollut mitään tekemistä albergan kanssa. Liikutaan yhden korttelin verran ja saaliksi saadaan mies, jolta kysytään neuvoa. Hän huutaa paikalle poikansa, vaimokin on sisällä huutoetäisyydellä. Ensin saadaan epämääräisempi neuvo, jolla pitäisi päästä eteenpäin. Hetken päästä perheen poika juoksee peräämme ja kertoo tämän kadun varren toiseksi viimeisessä asunnossa olevan avaimen albergaan. Uupuneet saksalaiset jäävät varjoon odottamaan ja minä menen sille toiseksi viimeiselle ovelle ja soitan kelloa. Asunnon nuori pariskunta kertoo, ettei heillä mitään avainta ole, mutta kulman takana olevassa baarissa on. Siinä jutellessa mies katsoo noin 50 metrin päässä jalkakäytävälle varjoon rinkkojensa kanssa levähtäneitä väsyneitä saksalaisia, vetäisee sandaalit jalkaansa ja kertoo hakevansa avaimen minulle. Kääntyy kommenttia odottamatta, lähtee ja palaa hetken päästä avaimia kilistellen. Ja niin pääsevät vaeltajat sisälle, suihkuun ja levähtämään. Mitä tässä muuta voi olla kuin iloinen.

Sunday 18.09.16 San Gil (1 km from Galisteo). This nomad devoted this Sunday for 28 kilometers from Canaveral to Galisteo. On "normal" Sunday mornings early start is without breakfast. Cafes and bars usually open their doors much later on Sundays. I am happy to say that hospitalero couple was kind enough to serve breakfast at 7.00. I can raise my hat high for this nice and friendly alberga. Nice, just inside renovated old building had 20 beds in four rooms, five beds in each. All facilities pleasant and functioning, downstairs a breakfast room and a patio for guests. And downstairs the hospitalero asked for my wet and dirty clothes, got them, put those in a laundry machine, after a while took them off and hang on the rope. The hot Spanish sun did the rest and after a half an hour I could get my clean clothes ready for second use. Lovely, I must say as a person who does not love much doing the laundry manually. Price in this alberga is 15€ / night, 18€ with the breakfast.

The route to Galisteo gives me good vibrations. After tarmac and stony roads of the city the path goes to old narrow paths among and in shade of pinjas and holm oaks. By closing my eyes and experiencing taste of pinjas I can almost pretend to walk in Finnish pinewood forests. Iron gates cut the walk more than often. When you leave one corral, there is another to go through. Almost all the way goes in corrals. The last kilometers I walked with two German pilgrims. Somehow we skipped the arrow to Galisteo and reached a village San Gil one kilometer off Galisteo. There was an alberga  and we decided to use it for the night.

So far I have met mostly very helpful and friendly Spanish people here. The example of this is a process, how we got the key to the alberga. We found the municipal alberga by the church but the door was closed. Sunday afternoon, what to do? No button for the bell, no telephone number either. One telephone number was found in the German guide but the lady, who answered knew nothing about the key or alberga. Streets were empty and not so many people to ask. Then one man was parking his car close by. I asked the man about the key, he shouted the question to his son on the grass in front of the house as well to his wife inside the house. Short family meeting (almost shouting) and we have one advice by which we can go on. We take some steps around the street corner.Then the son of that family runs after us and tells that in the second last apartment of this street there is a family, who has the key. Okay. The German couple was so exhausted that they wanted to spread themselves and backpacks in shade on the pavement and I walked to that special door and rang the bell. The young couple in the apartment tells that they do not have the key but in the bar around the corner is. The husband of that couple sees the tired German couple sitting on the pavement in the distance of about 50 meters, puts sandals in his feet and tells me to get the key for me. Goes and comes back in a minute with keys klinging in his hands. These friendly things and gestures just happen without complicated procedures. And it happens all the time.This is something very nice and touching for sure.

Sinne vaan, nyt pitää vähän pusertaa. - Up, up you go. Now you have to push.