22.09.16 Salamanca, 24 kilometriä. Aamut näyttävät muuttuneen viileiksi. Suomen säihin tottuneelle se on pikemminkin etu kuin haitta. Tuo 24 kilometrin matka hyvin avarassa ja tasaisessa maisemassa ruskeaksi palaneiden sänkipeltojen keskellä sujuu vauhdikkaasti. Odotukset suurta Salamancan kaupunkia kohtaan ovat suuret neljä vuotta sitten tehdyn visiitin jälkeen. Kaupunki on komea edelleen. Massiivisen suuret vuosisatoja sitten pystytetyt rakennukset ja niiden väleihin jäävät kapeat kivikadut ja näiden tummanruskean ja beigen hämyisä yhteinen väritys palauttaa mielen kauas historiaan. Mahtipontinen uudempi (siis hieman vähemmän hirvittävän vanha) katedraali, sen vieressä oleva se vanhempi katedraali, Salamancan perinteikkään yliopiston iäkkäät ja pömpöösit rakennukset kirjastoineen, Concha-taloineen (concha = kampasimpukka, jonka symboleilla talo on kauttaaltaan koristeltu ja niin edelleen. On tämä kaunis, historiallinen ja hämmästyttävän siisti ja roskaton kaupunki, jossa on valtavasti tutustuttavaa. Mutta on yksi suuri asia, jota ei millään saa sovitettua siihen moodiin, johon mieleni on rantautunut näiden 28 vaelluspäivän aikana. Salamancan kaupunki on tulvillaan turisteja. Kaduilla, katedraalissa, turisteille tarkoitetuissa katukaupoissa, näissä Salamancan kadut kilometrikaupalla täyttävissä katuravintoloissa ja kaikkialla. Tuolla kulkee meluisa amerikkalaisryhmä oppaansa perässä, toisaalla hintatietoinen saksaa puhuva hausfrauryhmä tekee hintavertailua matkamuistomyymälässä, kaikkialla ja joka suuntaan sojottavat joko kännykkä- tai muut kamerat niiden edessä poseeraavine ihmisineen. Täällä taas pajattaa suunsa eteen ripustettuun mikrofoniin italialaisryhmälle viittilöiden asiaansa ryhmän paikallinen opas. Minut valtaa melkein ihmispelkoinen pakokauhu. Se pienen mittakaavan, rauhallisten ja ponnistelematta vastaanotettavien impulssien sekä vain muutamien ihmisten kanssa oleminen ei ole nyt läsnä siten kuin se viimeiset neljä viikkoa on ollut.

Tämä ajatus on ristiriitainen. Totta kai on hyvä että ihmiset matkustavat ja tutustuvat uusiin maihin ja kulttuureihin. Totta kai on hyvä että hienoon Salamancan kaupunkiin ja sen historiallisiin aarteisiin tutustutaan. Eikä minulla tietysti ole oikeutta olettaa mitään muuta vaelluksenikaan aikana. Silti tunnen oloni vieraaksi. Käyn kierroksen Salamancan mahtavassa katedraalissa, tutustun kaupungin museossa meneillään olevaan Espanjan sisällisotaa 1936-39 esittelevään mielenkiintoiseen näyttelyyn (jonka materiaalit tulivat tutkijoitten vapaasti tutkittavaksi vasta 1979 Francon diktatuurin päätyttyä), syön hyvin, selvitän huomisen ulosmenoreittini kaupungista ja alan valmistautua yöpuulle. Kameran muistikortti temppuilee. Toivottavasti saan ongelman ratkaistua. Huomenna suuntaudun maalaispojalle paremmin sopiviin pienempiin ympyröihin. El Cubo de la Tierra del Vinoon on 35 kilometriä.

22.09.16 Salamanca 24 kilometers. Mornings seem to be turning chilly here. For me as a Finn that is not a problem really. Those 24 kilometers to Salamanca is exceptionally easy, I arrive in town about 1.00 pm. My expectations to this beautiful and historical town are big according to my previous visit four years ago. The city is beautiful and massive with its history still. Old, centuries ago built buildings, narrow stony streets between them and a brown and beige coloured shade takes your mind easily back to history. Old and older (?) Cathedral, old pompous university buildings, a Concha-house (decorated totally with shell symbols (concha=shell) and so on. This town really is very interesting and has a lot to see. But there is something that I cannot fit to the mood in which my mind has adjusted itself during my 28 hiking days. This town is crowded with tourists. On streets, in the Cathedral, tourist shops, street restaurants which cover kilometers of Salamanca streets, everywhere you see tourists. There goes a group of loud talking Americans following their guide. Here is a big group of German houswives (?) with a price-critical discussion in a souvenir shop. Evereywhere you go you see cell phone cameras or other cameras shooting selfies or photos of posing friends. Here stands an Italian group listening their guide who has a microphone istalled in front of her lips and a loudspeaker gives her extra volume. I am almost panicking. Four weeks I have been hiking inside a small scale, few people or solitude, little towns and villages, peaceful, easily digestible impulses and experiences day after day. Those circumstances and that athmosphere is not present in Salamanca at all.

Thinking like this is a contradictionary topic. Of course it is good that people travel and get to know other countries and other cultures. Of course it is important that people can visit Salamanca and experience its great culture and historical treasures. I have no right at all to forbid or prevent to do so - not even during my camino through the town. This wonderful town belongs to mankind, not to me only. In spite of all those realities I feel myself a bit stranger here now. I make a visit to magnificent Cathedral, visit the town museum with an interesting exhibition of Spanish Civil War 1936 - 1939 (the materials of those were classified until so far than 1979, when dictatorship of Franco ended and researchers could start their work), have a good dinner with Soberano brandy, clarify myself the route out of town and return to my bed in alberga. Tomorrow my destination is a much smaller town El Cubo de la Tierra del Vino after 35 kilometers. Today I feel that it is now so much better for a countryboy like me.

Salamancassa muistetaan vielä Chilen sotilasvallankaappaus syyskuussa 1973. Juntan surmaamalle taitelija Victor Jaralle omistettu kirjakauppa. - In Salamanca the the violent military coup in Chile in September 1973 is still remembered. A book shop with the name Victor Jara, an musician who was killed by the junta.

Tässä istui 100-henkinen kirkkokuoro Salamancan katedraalissa satoja vuosia sitten. Ylärivissä 60 laulajaa, alarivissä 40. - A choir of 100 singers were sitting in this chamber decades ago. 60 singers on the upper row, 40 singers on lower row.

Salamanca, Plaza Mayor.