Lauantai 01.10.16 Ponferrada. Yöpaikastani Rabanal del Caminosta lähdetään aamusumussa kapuamaan rinnettä kunnes 1440 metrin korkeudessa vastaan tulee Foncebadónin pieni kylä. Kun seitsemän vuotta sitten, toukokuussa 2009 tulin tähän samaan kylään, vaikutelma oli lohduton. Vanhoja kivisiä, sortumaisillaan olevia rakennuksia, joiden läpi kurainen polku kulkijan johdatti. Kylän ainut palvelupiste oli silloin pieni, ihmisiä täpötäynnä oleva alberga ja ystävällinen henkilökunta. Sää oli vaeltajalle surkea. Lämmintä tuossa toukokuun alun päivässä oli viitisen astetta, vastatuuli ja ajoittain räntää silmille. Tämän surkealta vaikuttavan kylän lämpöpilkku oli täyteen pakkautunut alberga, siellä suuri loimuava takka ja sen ympärillä kuumaa punaviiniä maisteleva ihmisjoukko.

Saturday 01.10.16 Ponferrada. From Rabanal del Camino I start in dark and fog with beam of my headlamp at 06.30. After pushing uphill about 5 kilometers I arrive to the top. 1440 meters above sea level is Foncebadón, a little village that I visited seven years ago during my first Camino. When I arrived in this village seven years ago the scene was desperate. Old stony buildings just about to crash down. A muddy path leading through the village. The only point for service was a little alberga full of nice peregrinos and a very friendly hospitalera. The weather was horrible then. Only about plus five degrees, hard wind and snow/water splashing on face. This alberga with its fireplace and open fire in the corner, friendly people gathered around the fire with warm red wine in their hands was a paradise for a frozen pilgrim entering the room then. Nice memory, of course.

Foncebadónin kylätie toukokuussa 2009. - The route crossing the village of Foncebadón in year 2009.

Kuten Rabanal del Caminolle, tällekin kylälle pyhiinvaeltajien määrän suuri lisääntyminen on tuonut lisää taloudellista toimintaa ja elämää. Kyläkuva on siistiytynyt merkittävästi ja sen edellisen alberga-kahvilan viereen on noussut kaksi uutta ja modernia albergan ja kahvilan yhdistelmää. Jokainen vaeltaja tarvitsee jokaiseksi yöksi paikan peseytyä, pestä vaatteensa, syödä ja nukkua. Jos vaeltaja käyttää matkaansa vaikkapa keskimäärin 20 päivää ja vaeltajia on 300 000 vuodessa puhutaan vuodessa kuuden miljoonan yöpymispäivän tarpeista .Kuusi miljoonaa yöpyjää vuodessa tarkoittaa paljon palvelutarvetta ja tietysti paljon maksavia asiakkaita. Näitä palveluita halutaan tarjota myös näissä ennen kuihtumisvaarassa olleissa kylissä ja se on tietysti hyvä se.

The big increase of pilgrims has created more economical potential and belief for the future to Foncebadón , of course as well as to Rabanal del Camino. The village has cleaned it's outlook remarkably. Two new and modern arbergas / cafes has been built in neighbourhood of that old alberga. Every pilgrim needs a place to wash her/himself, wash her/his clothes, eat and sleep. If a average pilgrim hikes about 20 days and about 300 000 of them does that every year in Spain, we are talkin about needs of six million nights a year. That means a lot of demand and a lot of paying customers for providers. For many of these almost dying villages this has been an important option to survive. Also the road through the village is much more reasonable than seven years ago.

Foncebadónin vanha alberga on entisellään jo kello 08.00 sumuisena aamuna. Lämmin tupa on täynnä lähteviä ja lähtöään valmistelevia vaeltajia. Aamiaispöytä on valmiina myös muualta tuleville. - Hyvää huomenta, kajauttaa ovelle nuori hospitalero ja tarkistaa luontevasti tulijoiden kielipohjan, jolla jatketaan. - Ottakaa tuolta pöydästä, mitä haluatte, syökää sen mukaan ja kertokaa minulle lähtiessänne, mitä otitte niin voin laskuttaa sen mukaan, hän ilmoittaa. Niin tehtiin ja nuori mies ilmoittaa nopean ja mukavan silmien pyörittelyn sävyttämän laskutoimituksen jälkeen tukevan aamiaiseni hinnaksi neljä euroa. Ei siitä hinnasta kehtaa millään tinkiä.

Tässä aamiaispöydässä saan seurakseni miellyttävän ranskalaisen nuoren perheen. Isä Cyril, äiti Marie-Sophie ja vielä imeväisikäinen tällä hetkellä kuusikuukautinen tytär Laetitia ovat koko perheen voimin lähteneet pyhiinvaellukselle. He ovat aloittaneet ranskalaisen reitin Ranskan puolelta noin sata kilometriä ennen ns. normaaleja ranskalaisen reitin kulkijoita ja olivat nyt hyväntuulisina ja kertomansa mukaan ongelmitta parinsadan kilometrin päässä Santiago de Compostelasta. Laetitia-vauva kulkee äidin rinnan päällä kantorepussa ja äiti kantaa selässä vain pikkuista "tasapainottavaa" reppua. Isä Cyril taas hoitaa perheen muulin tehtävän. Isä vetää perässään vyötärövaljaisiin kiinnitettyjä yksirattaisia melko kätevän näköisiä kärryjä, joilla perheen tarvitsemat tarvikkeet saadaan seuraamaan mukana. Varmaan maailmasta löytyy kymmeniä lastenhoidon ja perheiden asiantuntijoita, joiden mielestä näin ei missään nimessä tulisi kenenkään tehdä. Minun silmiini tuo perhe ja varsinkin Laetitia-vauva näyttivät hyvinkin onnellisilta ja tasapainoisilta. Siitä vain matkaa jatkamaan eteenpäin. Laetitian ehdoilla tässä mennään, vakuuttavat hymysuin nämä vanhemmat.

The old alberga in Foncebadón is like an old friend this morning. The whole room is full of leaving pilgrims and pilgrims preparing themselves to leave. The breakfast table is available also for those coming elsewhere. - Good morning, greets a joyful young hospitalero and checks the language of newcomers. - There is our breakfast table. Take whatever you like and tell me what you took. So I can tell you your price, please. So we did and after a nice calculation with rolling his eyes he told me the price of a good and big breakfast: it is four euros. There is no reason for me to complain for that.

At the breakfast table I meet a nice French family. Cyril, Marie-Sophie and six months old Laetitia-baby had decided to do the pilgrimage with the whole family. They have started their walking in France about one hundred kilometers before St. Jean Pied du Port and now they are about two hundred kilometers from Santiago de Compostela. Laetitia does her camino carried on a baby sling leaning on her mothers chest. Father Cyril is the "mule" of the family. He pulls a very compact looking one-wheel coach connected on her hips by a harness so that all the necessities of the family are with them. I am sure that there are many "experts" and "professional specialists" in the world who could say that this is how parents should not do. For me this family and specially Laetitia-baby seemed so happy and balanced. - We have no obsession to reach Santiago, if we feel that it is not OK with Laetitia, tells Cyril. I have no reason to be doubtful. Just go on and enjoy, the whole family!

Cyril-isän vetämät kärryt Ponferradan albergan pihalla kuvattuina. - Coaches, in which father and husband Cyril transports all necessities his family needs. Photo at the entrance of Ponferrada alberga.

Foncebadónin jälkeen tiesin maailman muuttuvan komeaksi. Kun matka lyhenee, vuoret kasvavat isommiksi. Muutama kilometri Foncebadónin jälkeen vastassa on Cruz Ferro, rautaristi. Kivikasa pylvään juuressa on kasvanut melkoisesti. Ja myös tänä sumuisena ja kosteana aamuna vaeltajat haluavat nousta tuonne harjanteelle, jättää sinne jotakin, seistä siellä hetken omien ajatustensa kanssa ja jatkaa matkaa eteenpäin. Taakka jää sinne tai sitten ei. Sen näyttää elämä jokaisen kohdalla tulevaisuudessa.

Mutta maisemat näissä korkeuksissa ovat avaria ja komeita. Ensin sumu peittää laaksot harmaalla massallaan. Sitten, vähitellen nouseva aurinko leikkaa aukkoja vihreisiin vuoriin ja vähitellen myös laaksoihin. Täällä on hyvä vaeltaa. Askel on kevyt, näkymät avarat ja mielellä on tilaa lentää.

After Foncebadón I knew that wiews will be wide and beautifully green. I was not disappointed. The less a pilgrim have to go the higher and more beautiful grow the mountains here. After some kilometers from Foncebadón a pilgrim meets Cruz Ferro (Iron Cross). The heap of stones has grown higher a lot since my last passing. Also in this foggy and misty morning many pilgrims want to raise themselves there, leave there something, spend a silent moment there with their own thoughts and then to go on with their pilgrimage. The burden is left there or not. That will everybody see some day in their future.

But the wiews here are really wide and beautiful. First the fog covers the valleys with it's grey. Then, step by step the all mighty sun cuts openings in the mist and green mountains and valleys appear again. It really is good for a human being to hike here. Steps are light, visions wide the mind has a lot space to fly. This is something I really love.

Espanjan lukuisilla pyhiinvaellusreiteillä vaeltaa nykyään yli 300 000 pyhiinvaeltajaa. Se tarkoittaa kymmenissä vuosissa kymmeniä miljoonia ihmisiä, kymmeniä miljoonia ihmiskohtaloita, miljoonittain motivaatioita, kaikenlaisia kokemuksia, onnistumisen elämyksiä, hurmioitumistakin, pettymyksiä, keskeytyksiä ja myös vammoja.

Vuosien ja vuosikymmenten aikana joidenkin vaeltajien kohdalla tämä vaellus on jäänyt viimeiseksi heidän elämässään. Hyvistä suunnitelmista ja varautumisista huolimatta kuolema on kohdannut vaeltajan espanjalaisella pyhiinvaellusreitillä ennen päätepisteeseen saapumista. Se on surullista mutta totta. Vaeltajien valtavaan määrään nähden pitänee ajatella, että se on myös realistista.

Suomalainen kirjailija ja kulttuuritoimittaja  Jouko Tyyri lähti ystävänsä kanssa huhtikuuussa 2001 Leonista vaeltamaan 400 kilometrin pyhiinvaellusreittiä Santiagoon ranskalaista reittiä seuraten. Mutta perille hän ei koskaan päässyt. Sairauskohtaus yllätti hänet matkan puolivälissä täällä Ponferradassa 9.5.2001 ja hänen inhimillinen vaelluksensa päättyi tähän kaupunkiin 72-vuotiaana. Ponferradan albergan edustalla on pyhiinvaellusmonoliittiin kiinnitettynä hänen muistoaan kunnioittava muistolaatta.

Jouko Tyyri ei suinkaan ole ainut näillä pyhiinvaellusreiteillä menehtynyt henkilö. Kolmisen viikkoa sitten belgialainen ikääntynyt vaeltaja tuupertui polulle helteessä Camino via de la Platalla. Aina silloin tällöin vaeltaja kohtaa reitin varrella tauluja tai muistopaikkoja vaelluksensa päättäneiden muiston kunnioittamiseksi.

Over 300 000 pilgrims walk every year on these camino routes in Spain. In decades it means tens of millions of people, human destinies, different motivations for the camino, different experiences, feelings of success, disappointments, interruptions and injuries.

During these decades there have been people, who´s destiny has been to take their last steps in life in camino. They have met their final death here on the camino route. It is tragic and it is unfortunately the truth. Considering the big amount of pilgrims it is not unfair to think that it is also a realistic fact.

A Finnish author and journalist Jouko Tyyri started his camino in Leon in April 2001 with his friend. They had decided to walk that 400 kilometers to Santiago following Camino Francais. He never came there. He had a severe stroke here in Ponferrada 09.05.2001 and here he passed away in his 72 years. In front of the entrance of municipal alberga in Ponferrada a memorial plate for Jouko Tyyri is connected on a pilgrim monolite.

Jouko Tyyri has not been the only pilgrim, who has passed away during the camino. Three weeks ago an elderly man from Belgium met his death on Camino via de la Plata. Every now and then pilgrims meet statues, tables or other marks standing by camino route and reminds us for these pilgrimcollegas, who´s life has met its end here.

Camino Francais 01.10.16.

Camino Francais 01.10.16.

Camino Francais, Navarra 2008.

Camino Francais, Navarra 2008.