Keskiviikko 05.10.16 Sarria. Tänään teimme mukavan 18 kilometrin matkan Triacastelasta Sarriaan kolmen lappilaisen ryhmänä. Sisareni Saija, ystävämme Päivi ja minä. Siitä kommenttejani saatte myöhemmin.

Tässä kohtaa blogiani haluan esittää mielestäni kaksi kauneinta ja tasapainoisinta valokuvaa tältä 41 päivän vaellukseltani. Molemmat ovat ikuistuksia siitä aamun hetkestä, jolloin aurinko nousee espanjalaisen horisontin yläpuolelle ja värittää uskomattomalla voimallaan ja väreillään näkyvän maailman. Silloin maailma pysähtyy ja voi vain ihailla. Ensimmäisen kauniin kuvan on ottanut hollantilainen pýhiinvaeltaja Susan Peters muutama viikko sitten ja toisen kuvan otin minä eilen aamulla.

Wednesday 05.10.16 Sarria. Today we walked a very pleasant etepa from Triacastela to Sarria in a group of three Finns; my sister Saija, our goode friend Päivi and me. Comments of that will follow later. So hold your horses.

This time of my blog I want to show You, visitors of my blog the most beautiful and balanced photos so far of my 41 days of my camino. Both photos have stopped the world in the the moment when sun arises above the Spanish horizon and colours with it´s incredible power the world visible for a human being. In that moment you can only admire. The beautifiul first photo is by Susan Peeters and the second is by me yesterday morning.

Matka Triacastelasta Sarriaan oli edelleen kulkemista vuorilla, nousua ja laskua. punnertamista ja askelen jarruttamista jyrkissä alamäissä. Päivä oli viileä ja sumuinen. Paksut valkeat sumupilvet peittivät laaksot ja lämpötila ohjasi pitämään puserot päällä ja shortsien jatkolahkeet kiinnitettyinä. Keskustelu tietysti kulkee, pitkästä aikaa tietysti suomeksi, omalla äidinkielellä. Puolimatkassa kohdataan sympaattinen, erikoinen kahvila. Tarjolla on kaikkea suuhunpantavaa, hedelmiä, banaaneja, vasta keitettyjä kananmunia, keksejä, vähän monimutkaisesti keitettyä kahvia tarjottuna kierrätetystä lasisesta sillipurkista ja niin edelleen. Vähän epämääräiseksi jäänyt yhteisö oli pystyttänyt tällaisen rennon "kahvilan" vähän repsahtaneeseen maalaisympäristöön. Asiakkaita oli runsaasti, ympäristö enemmän kuin pittoreski ja asiakkaat maksoivat "donativo-periaatteella" palveluistaan haluamansa summan. Tässä oli hyvin rentouttavaa pysähtyä hetkeksi.

The etapa from Triacastela to Sarria was still going on mountains, uphill and downhill, pushing and breaking your steps on downhill slopes. The day was chilly and foggy. Thick white foggy clouds covered the valleys and the temperature ordered you to have your fleece jackets on and long sleeves zipped to your shorts. Today we use Finnish  with my new friends, of course for a long time with my own language. In halfway we we meet a friendly, a bit freaky cafe. Here a hiker can have fruits, bananas, just boiled eggs, cookies, etc. A community had established this kind of an friendly "cafe" in a very special country environment. Much clients, surroundings more like pittoresque and all clients payed as they wanted "donativo". It really was relaxing to stop here for a moment.